Hittaasti mutta varmasti valamistuu aena jottain.

Tämän pitäs olla ns. Hihatin, vaen enemmänkii minun silimälle  vaekkapa lattiin pesu rätti.

En suanna aseteltuu kuvvaan kunnolla, repsottaa vähän sieltä tännepäin :)

-eistä.....

-takkoo

Nähtäväksi vielä jiäp' miltä näyttää tilloojan hartteilla kunhan tolloo käymmään ja sovitellaan.

 

Huonolta näyttää kevät, kun lumihanget on ihan samossa mitossa mitä talaven aikana tuli. Välillä oli pari viikon aurinkoiset ja lämpimät päevät jotka paineli nietoksii vähän kassaan ja alemmaks. Sittenpä pukkas jo kunnon lumimyräkät joka anto lisästen kansa lunta lissee kasvatellen nietokset ainakkii entiselleen jollei enemmänkii.

Minä oun pikkuhiljoo nostellut talavehtimassa olleeta kukkatuussii päevän valloon ja tommaatin taemet erottelin/ruukutin muanantaena. Voipi olla jotta jouvun vielä toiseenki kertaan tänä kevänä vaehtammaan isomppiin ruukkuloihin vielä, jos kesän tulo pitkittyy. Loppupuolella kuluvvoo kuuta pittää piilotella multtaan kurkun- ,kurpitsan-, vesimelonin-, sun muita siemennii. On se vaen tämä ihmisluonne kummallinen, herevvää kun karhu talaviuniltaan heti auringon paisteessa, eikä tule mieleenkää miten raehnanen ja rampa onkaa, jotta pystyykö itusijaan kesällä etes hoivailemmaan. On sanottava/ajateltava vaen: -"aekansa kutakkii", kuten nimeltä mainihtematon, minulle rakas henkilö sano ja sen jäläkeen hänestä ei ou kuulunut mittään, kuukaussii on kulunna jo ihan liian monta....apea on mieleni :(.

Nyt jätän hutvoonnin tuas tälläkertoo ja lähen sottailemmaan, mitä tekisin nyt.

Päevän jatkoja vaen ja elettään toivossa, jotta vielä kesäkii nähtäs.