Amalia mummo palasi tänäiltana uuven vuojen reissuloiltaan kottiisa. Kovin oli apia mieli heti junasta autoon astuessa....Ei Luca-koirulin häntä vispannut tervetuliaisiksi ja mieliala laski yhä alemmaksi, kun astuin kotiovesta sisään.....purin hammasta, pijätin itkun, mutta kun katsantoni osui Lucan viimeiseen leposijaan ikkunan kautta....Amalian pehkomaalle ja kyttilöitten valoon haudalla....tuloksen voitte kuvitella:(.

Nyt en jaksa enempiä kirjoitella, joten palailen jahka saan voimaa jostain.

HYVÄÄ LOPPUVUOTTA RAKKAAT YSTÄVÄT!