Lauantaista iltapäivee vaen!

Arvelin tässä vielä rupajoo jottain ennen kunnes huommenna nousen etelään vievään junnaan. Lähen nimittäin Riihimäelle piipahtammaan...en "Jonen", vaen poijan perheen riesaksi....ja mummon pienintä (vaikka jo iso) kahtommaan ja samalla hoitelemmaan, kun äiti lähtöö alottelemmaan töissä käyntii äitiysloman piätyttyy.

 

Kaivelin tuolla nuita kuapinperukoita ja etteentupsahti nuita vanahoja käsillä tehtyjä.  Arvelinpa munata ihteni laittamalla näitä tänne näkyville, kun ei uuttakkaa tarjolla (1miesten perus sukat mutasin vain viskasin ukon sukkalaatikkoon iliman senkummemmin kuvailemata).

 Tuon sänkypeiton virkkasin Tiinalle, sillon kun hiän oli vielä yksineläjä ja nyt siihen pitäs kuulemma tehä levikettä parisängylle yltäväksi. Mietin kyllä tulisesti jotten ruppee tuota aukommaan ja perkammaan vain alotan tehä ihan uutta....kuhan ajatus kypssyy. Sängynpeitto on virkattu 6säikkeisestä luonnonvalakkeesta kalalangasta ja arvatkees vain muistanko koukun kokonumerroo, no en sitten taatusti...!

Peiton mukana kuvasin samaten Tiinalle neulotun setin, pipo ja reppu. Nuista en etes muista lankojakkaan mitä oli puikoista ja mallista puhumattakaan.

 

Pieni käsi näyttää "tässä tämä tämmönen"....käsi kuulluu Topille.

-ja tuas sängynpeitto ja "kakku"tyynyn Nämä kuulu äitille aikannaan, minun tekemiä kylläkkii. Lankana peitossa samanen kalalanka luonnonvalakosena. Tyynyn lanka kalalanka sekkiin erolla keltanen. Ajanhammas on vain kulutellut värijä ja näissä äitiltä jiänneessä pientä korjausta (sänkypeitossa) jos mielis käyttöön ottoo.

 

Sillon nuorena ja vielä vikkelänä viputin virkata kolome parisängynpetoo, kaikki erimallilla, joista ainakkii yksi on vielä elossa Tiinalla (omalle sängylle tehty), kahesta muusta en tiijä, kun mänivät muuvalle ja nuita tyynyjä aikasta monta, -mikä minnekkii. Tuo tyynynpiällinen on vähän semmonen hittamman puoleinen vikeltee.

Höpinät pois hommijjaan tekemmään ja laukkuu pakkailemmaan.

Amalia toivottaa oikkeen rattossii käsillätekemisen hetkii kaikille vierailijoilleen ja josko sitä ehkä viikon-puolentoista piästä tuas vaikka tiällä lörpöttelen.....katellaan ja kuunnellaan kevättä!