Eilen illan hämärtyessä selvisi minulla,miksi koko pitkän päivän oli niin rauhaton ja empä tiijä olo.
 Soitin n.puolikuusi illalla äitin omaan puhelimeen,-vastausta ei kuulunut. 
 Soitin jonkin ajan päästä uudelleen ja sama toistui...ei vastausta.
 Kolmannen kerran soitettuani hoitaja oli tuomassa hänelle kipupiikkiä niin avasi puhelimen ja äiti vastasi, -mutta sanat jotka kuuli oli vain: oijoijoi, oijoijoi, -kysyin koskeeko äitiin, -vastaus sama oijoijoi oijoijoi. -kysyin, - tiedätkö kuka täällä soittaa, vastaus, -oijoijoi oijoijoi,...lopetin puhelun siihen kun olin kuunellut hetken valittavaa ääntä, sanoin: heppa äiti. Soitin hoitajien puhelimeen josta kerrottiin äidin olevan kovissa kivuissa jne. jne. Oli annettu kipulääke piikkinä ja kaksi kertaa eilisen illan aikana.Aamulla heti noustuani soitin hoitajille ja kyselin yön kuulumiset. Yön oli nukkunut kivuitta hyvin. Tänään käytiin nuorimman tytären kanssa katsomassa äitiä....huono on äiti. Ei maistu ruoka, ei jaksa päätä nostaa ite. Sydän pamppaa miten sattuu ja hengityskin epäsäänöllistä. Happea menee kokoajan nenän kautta. Niin äiti sanoi itekin että taitaa lähtö olla lähellä nyt. Täytyy vain tässä yrittää tunti tunnin jälkeen mennä eteenpäin,sillä emmehän muuta voi :((. Se saattohoitohuone johon äiti oli siirretty,- oli todella  "läsnä" oleva. Oli tiffenytyö lintu lentämässä ikkunassa, Sängyn pään päätypuoleisessa  nurkassa hyllyssä kipsienkeleitä ja toisella puolen raamattu ym kirkollisia kirjoja,---minuun teki sellaisen rauhallisen tunteen jossa "taivas lähellä".