Aurinko paistaa pilivettömältä taivaalta. Yöllä ollut ehkä vähän pakkasella, kun pihassa olevat vesilätäköt näyttäs olevan jääriitteessä.  Ulukosesti kirkasta, mutta sisäsesti mustaa koko pienellä kylällämme. Kaarinan mysteeri katoaminen jyllää jokkaisen mielessä, sanoissa ja teoissa, koko pieni kylä elää vain kysymysten ja happuilevien katseitten alla, -missä, -eikö löytys edes pieni merkki, missä ja miten Kaarina ja saatais mysteeria piätökseen. Tämä kadonnut oli ukkoni koulukavereita, ukon ekaserkun x-vaimo, joilla ei vielä ero asiat selevät  jne, jne. Toiveet kohdistuvat heidän kahteen poikaansa (aikuisia jo), että jaksaisivat kestää äidin mysteerisen katoamisen!

Käsityö rintamalla on valamistunna jottain väkellystä, vaen niistä tulloo tänne aekannaan jonkiisortin kuvajaista, kunhan suan siltä kuvamanatseeriltani appuu (meijän mokkula ei jaksa ladata kuvia, joka johtuu mitä ilimeisimmin kotimme puolimäen notkopaikasta).

On kaiketi lähettävä/yritettävä jottain päevän askareittaan tehä tae käveltävä tuohon lattiisseen sitä urroo, jota oun jo muutammii päivii tässä lontanna ikkunasta toisseen kävellessä.

Paremppii kevätauringon kultaamii päivii teille kaikille ihanat ystävät siellä jossakkii!