Tiällä yhäkkii ollaan, vaikkaki vähän niinkun lähellä loppumista.

Juhannus on jo ihan tuossa porraspuulla tulossa, vaekka liekkä tuo päivvee kummempi muihen päivviin jatkona. Siinä se varmmaan männöön muitten päivviin jatkoksi muistojen joukkoon (minun mietteitäni).

Niinpä toivottelenki vaen: 

Hyvvee ja turvallista juhannusta! kolleevesta huolimatta.

Mielenkiintosta tämäkkii

Vähän on vinkurainen, kun kutteessa oli ohuemppii ja paksumppii kohtii, vaen kaepa käytössä muottoottuu uomiisa. Väri tällä on musta, valotun vaalensi värin.

Nimittäen virkata hattu, vaekka mitäs minä en yrittäs kun suan piston piähäni ;)

ja edellinen luomukseni oli turariätälin tekemänä, -pyykkärille taminneet.

ja tekemiset yllätyksinneen vaen jatkuu.....

-aekkaan suattuu

Kaksin aena kaunihimpi (vaekkaki väriero näkkyy, lanka on sama, sama värinumero, mutta värjäyserä eri).

Välillä veittyy, kun en muutakkaa keksinnä ;)

Kukatkii kukkii kun valonmiärä lissäänty

"orkkuja" minulla on näitä 15+2 (sain äitienpäivänä kaksi). Osa kukkii jo, osa availemassa kukkiaan ja osa vielä kasvu vaiheessa. Minä oun niin ihastunna näihin, -ovat heleppohoitossii näin laiskalle kasvattajalleen.

Kevät (kesä) tuli humahtain, kun vain antas vettä jotta kasvillisuus piäsis kasvuun. Kuivaa on, sillä ne vähäset talaven lumet hävisi haihtumalla ilimaan kun pieru saharraan.

Nytpä ne ruajemuat tuas kuhtuu tekijeesä joten eikun Molskis ja menoksi.

TAISTOJEN KAUTTA VOITTOON.

Tämä talavi on ollut kantilta, jos toiselta taistelluu. On ollut ihan pirun moinen köhäröhänen ja tuskimpa vieläkkää ihan on sitä selätetty. lie tullut jiähäkseen loppu elimäni ajaksi ja mitäpä sitä vaehtelemmaan kun on hyvän suanna. Muutenkii nämä pysyvät vanahuuven vammat vaen kiristää otettaan päevä päevältä. Ei tarvii sannoo näen kevvään tullen, jotta kohta se turpa ruohhoon ylttää, kun -nenä muata hippoin töpöstellöö ympäri vuojen.

Tämä tämän talaven isompi rojektini pitkitty pitkittymistään, -alakuvaehheessa voimat mäni köhhiissä ja syleksiissä keuhkon riekalleeta pönttöön ja ei jaksanna ajatellakkaan neuletta, hyvä kun jakso tehä pakolliset hommat jotennii. 

Oli tietysti vähän ähviärinkii tehessäkkii, kun oli vain valokuvasta otettu malli ja siitä piirteli ajatuksena neulleesseen sopivaksi. Eihän siitä ihan semmonen tullut kun kuva, vaen etes kuvajainen.

Siinäpä se tuas yksi minun aivopieru,  -eikä saman laesta ihan heti vastaan tulle. (selekä puoli samanlainen).

SE SIITÄ.

Pitkään piti ellee, kunnes näki tämänkii, jotta maaliskuu meijänkii korkkeuksilla "maatanäyttää". Nyt on lähes talaven lumet hävinneet, eikähän niitä paljoo ollutkaan. Nähtäväksi vain jiäpi tullooko sitten kunnon takatalavi  tämän hyvän seurraaksena. Kaikkihan se on meijän vasttaan otettava mitä ylhäältä annettaan (näin totesi isäki aikannaan).

Nyt Amalia lörpötteli tuas ummet ja lammet tähän postaakseesa.

Nyt tuli lorun loppu, mutta vielä....

Mukavvoo ja aurinkoista piäsiäistä!