Tulin sanommaan: Kirjuttelin uamusta pitkähkön tekstin tänne, vaen se hävis kun pieru saharaan ja nyt en vielä ehi enempii panneetuu tänne, vaen jatkan illemmalla, joten malttia Amalian kansa.

Joskohan nyt onnistasi!

Ensinnäkkii, helepotuksen huokaus, -sain nimittäin puskat tyhjiksi eillen juuri ennen kun alako vettä losotella. Siispä mustii napostin pois puskista 70- ja punassii+valakeeta toisen 70 litr. Vaekka mänihän siinä kykkiissä tasan kaksi viikkoo, vaen väliäkö sillä kuhan on marjat pois puskista. Ilimmoon haltijakkii suosi, kun ei sitten satanna koko aekana ja peinhän minä lauantait ja pyhät taukkoo ja mellastin Sakun ja Topin kansa, kun olivat mummolassa.

Oeshan tuossa tietenkii voinna männä pitemppäänki, kun ottaa huomijoon jotta vasta kevät kesällä olin "puukko junkkarin" tae paremminkkii vois sannoo olleesa puukko mestarin kynsissä, jotenka loppu hyvin kaikki hyvin.

Arvelinkii tuossa alaku syksystä jotta voipi jiähä ainaskii osa marjosta maanmatosille, kun kukapa niitä oes kaikkii kerinnä kerätä. Sanonpa vaen jotta hyvä näen kun ite jakson rupelttoo ne kerätä....ounpahan aenakkii tyytyväenen tulokseen, eikä "tarkastajjiin" suukkaa varmmaan kostu monestakkaa jiänneestä marjasta, nypin ne niin tarkkaan taltteen.

Nyt sitten hypättään jo toesseen ja ehkä kolomanteenki assiiseen. Sanottaanhan jottei makkoovan kissan suuhun hiiri tule, ...vaen minunpa suuhun tuli eillen illalla, kun rakas veljeni ja hänen rakas vaimosa tuli käymmään ja toivat iiiison kopallisen siennii. Ilta mäni rattosasti tuonne liki puolen yön niitä siivotessa ja keittäässä, vaen kerkesipä tuota vielä muatakkii.

Kaepa tästä on lähettävä jottaa toljaalemaa ja varsinnii neulloo väpeltämmään jotta hyvvii viikonloppuja tuas!