Näen on nähtävä, jotta eilinen ei ollut alakkuunkaa minun päiväni tuas;(.

Heti uamusta tunsin outtoo jumputusta rintalastan alta, tuntu jotta siellä on monioita seppii töissä pajassa. Vaen mitäs minä siitä ....pienistä en hetkaha suuntaan enkä toiseen. Sitä jumpsutusta ja jyskettä jatku aina vaen ja välillä tuppas viemään vinttiiki pimmeeksi, niin lopulla mittailin verenpainetta tuossa puoli 5 kantturoissa olisko siellä vikkoovikkoo, no ne lukemathan huiteli ihan omilla satasillaa ja pulssi juoksi perässä yli satasta.....taisi männä siellä 122 pulssi meinoon. Soitto Ilomantsiin terveyskeskuksen päivystykseen ja eikun menoksi....justiin nippa nappa ennen 6 oltiin perillä (kuuvelta piättyy Ilomantsissa liäkärin vastaanotto). Siellähän sitten vihon ja viimen kun piäsin terveystätin pakeille,niin ensin alettiin syynätä sydänvilmii ja sehän tuli mitä tuli....veren happipitosuuskii oli alakantissa aeka laella. Lopulta liäkäri täti tuli syynäilemmään ja vatvommaan kyselemällä yhtä jos toista....tuli tulokseen jotta eikun menolippu mummolle Joensuuhun ampulanssilla.

Siellähän sitä vasta tutkittiin ja hutkittiin, otettiin keuhkoista kuvatki ja vertaputkiin monneen eri löysiin.  Etteisvärinä/limmerihän siellä paljastu ja sitä koettelivat muljauttoo oikeesseen rytmiin ensin lääkkeillä sitten sähköllä, vaen kun oli itepäinen pumppu niin sehän jäi takommaan ihan omijaan, vain minäpä piäsin kottiin kuuntelemmaan jumpsutusta ja vuottelemmaan josko se vaikka ite muljahtas omine aikonneen oikkeelle raitteelleen.

Jotta tämmönenhä oli Amalian edesmännyt vuorokausi ja tästä on hyvä jatkoo.