Anteeksi Pauliina, että heivasin antamasi ruusun kukkukuuseen!

Sinä Pauliina tiijät sen antanneesi minulle ja minä tuas tiijän sen vastaanottanneeni (käyn sinun blogissasi kahtomassa sitä ruusua).

Minun kärsivällisyyteni tuli vain täytteen, kun sai vuotella ja vuotella, kunnes blogini aukeesi. Ei minun kärsivällisyyteni kestä päiväkaussii istuu ja vuottoo millon aukivvaa vain eikö aukkii. Jos halusin käyvä toisten blogiloissa ja palasin ommaan, niin tuas vuottelluu ja vuottelluu, vain jospa tämä tästä nyt korjaantuu ja suan huililla käyvessä pistäätyy kahtelemassa mittee jolle kulle teistä kuulluu....aika paljohan minä iltasin ainakkii tiällä kiertelen kurkkimassa teitä ja tekemisiäny.

No niin Hölökyn kölökyn vain ja vielä anteeksi pyyntö Pauliinalle!