... männyt ja uusipäivä tullut, vaikkakkii yhtä synkkänä (ulukona),kun edeltäjäsä.

Elinen oli vähän syvältä oleva päivä minulle muutenkii, kun heti uamusta oli vetämätön olo, -hartijoita kolotti oli kun joku paino ois ollut, -piä oli jykkeen tuntunen ja semmonen kippuilevan tuntunen ja mikä pahinta kylymi hiivatisti, -vejin nuttuu jos toistakkii piälle...ei auttanna. Lopulta tunkasin mittarin kainalloon, kuis ollakkaa lämppööhän se änkäs. Ei kylläkkään korkkeeta lukemmii, kun illalla käväsi 37,8 . Liekkö sika tappaillu vain ei sittenkään (ainaskaan vielä) suanna otetta minusta. Liekkö säikähtännä, kun rötköttelin saunassa pitkän kaavan mukkaan (oli lämmitetty) ja heittelin löylyä vähän normaali enemmän ;).

Neuloo tupertanna oun nuita lankajämiä tuolta (kuvvii laetatan joskus) ja tännään pitännöö laulattoo tuas välillä  eevoo ja tojottoo (ompelu- ja saumauskone), kun ois vähä ähviäränki juttuja mielessä.

Ja onhan tuo ilimojakkii pielly, vaikka ei kovin kummossii. Toissa yönä oli hämpsinnä lunta, jotta mua oli valakonen uamusta. No sittenpä jo alakokkii rätkii vettä ja valakossuuvesta jäi vain muisto tälläkkii kertoo. Nytkii näyttää pihalla aika kosteelle tuo ilimanala ja vettä tihkuttaa sattoo. Masentaa....en ou syksyimmeenen, kun kaikki on niin synkkee

Nyt on lähettävä hommiin jotenka ....HELLU REI JA HELLÄT TUNTEET!