Tuas ne äety kukkimmaa talaven silimäteräkseni. Valakee vasta työntää kukkavannoo (siellä se on toisten välissä).

Vähän ovat viturallaan kuvassa, kun kuvio vettää kurtulle. Nämä viputteli tuassa viimesimmän viikon kulluussa.

Nyt vain uutta harjotukseen.

Välillä kiussoon ompelukonneetani, jottei sekkää vähänen taeto ihan ruostus. Selekä  ei oekeen tykkee pitkään istumisesta yhessä kohti, aena välillä on lähettävä liikekannalle siihen asti kun jalaka (polovi) alakkaa pettee, niin sitten tuas pyrstö penkkii. On tämä elämäni vaen ihan syvältä sieltä minne ei aurinko paesta millonkaan.

Nyt kun marraskuu vetelöö tuas viimesijjään, niin toivottelen  Hyvvee joulukuun alakuu ja talaven jatkummoo (vaekka en oukaa talavesta pitävä).