Pakkasta, pakkasta ja vain pakkasta piissoo ja jouluun asti ainaskii luppaillaan pakkasen jatkuvan.  Aenahan tietysti pakkanen parempi, kuin joku loskakeli, vain sais vähän välillä löysätä otettaan, kun meillä astmaatikoilla henki pihissöö jo vähäsellä pihalla käynnillä ja tämmönen kanttura liikkuja, kuin minä, ei varsinkaan uskalla pahemmin nenneesä ovesta ulos pistee.

Olo on muutenkii henkisesti ihan sieltä syvältä minne ei aurinko/pakkanen yllä. Mitään ei kiinnosta tehä, kunhan vain älämöttää (puikot tietty heiluu). Vaikka kyllähän minä ite sen tiedostan mistä vinttaa, vain antaahan mölyjen olla mahassa ja pölyjen laskeettuu omija aikojaan....onhan sitä tähänkii asti pärjännä omana ihtennään. Sitä vain pittää männä päivä kerrallaan etiä päin, vaikka kuinka pahalta, yksinäiseltä, ikävältä ja turhalta tuntus.

Joulukkii tulla jollottaa ja mittään valamisteluja en kyllä ou tehnyt....en etes leiponut mittään. Aikasempina vuosina näinkii liki jouluu on jo lähestulukkoon suurinosa ollut tehty ja jopa muillekkii tehnyt jos jotakii....nyt ei irtoo mikkää EI.  Vaen tulloohan ja männöökkii joulu iliman hötkyylyjä....tekköö kuten edesmännyt äitini joskus sano "lämmittää maitoo kupissa, murentaa leipää siihen ja huiskii kitusiinsa johan on joulu ateria siinä".

Lähen tuas viputtammaan puikkoja ....siitähän se päivä lähtöö kulumaan iltoo kohti.

Hyvää Joulun odotusta täällä käväsijät!