Kovin harmoona näyttäs tämäkkii pyhäpäivä ainaskii alakavan, suapi vain nähä näyttääntyykö aurin sitten kun uamun humut ja hälyt on hälävenneet.

Vietän tuas niitä paljon puhummiini yksinäissii viikonlopun päivii miettien kaiken moista paskoo jo lähes loppuun lahonneissa aivonystyröissäni. Ajatusmualima harhailloo siellä sun tiällä, -ei sua kunnon otetta sitten mistään tekemisestä.Käyn ussein tiällä konneella tutkailemassa, -olisko jooku jopa päivittännä blogiaan, -mään istummaa sohvan nurkkaan ja heilutan puikkoja hetken, -siitä kävelen muutaman kiekon pitkin pirtin lattioita, -käyn vilikasemassa sairasta, rakasta seuralaistani (koira), juttelen ja silitän, mutta kovin on vielä voimaton, yritän suaha syömään jotain, mutta laihoin tuloksin. Huoli painaa hartteillani, -tullooko tuosta ennee eläjee ja seuroo yksinäissiin viikonloppuloihin....no aika näyttää sen sitten, mutta toivoni laitan likkoon kaikinpuolin, jotta jospa vielä olis jatkoaikkoo.

Pittäähän sitä tietty valittoo omastakkii kunnosta, eihän se tämä päivitys muuten ou minun tapanen.   Oikkeen koiven polovi alako tässä toissa päivänä oireelemmaan, koskoo kävellessä ja pittää ihmeellistä pauketta ja rutsketta, liekkönivelet kuivanna tai luisunneet pois paikoltaan, no joo tiijän arvauskeskukseenhan se tie vie josko ei ala rutinat loppuu, -suapihan siellä ainaki vähäset rahasa mänemmään, kun tohtori sannoo -päivee, jos hyvä mäihä käypi,-kirjuttaa pilleriresetin ja lopuks sannoo, -näkemmiin.

 Keskiviikko 12pv. pistää kaiken lisäks ajatusmualimmaan myllerrystä, on nimittäin kontrollikäynti Tikkämäellä sen toissa kesäsen aorttaleikkaaksen tiimolta....onko kaikki kunnossa siltä osin......kaikki samana taikinapäivänä.

No joo tuas tätä valitusta ja valitusta valituksen perrään, vain kun en ossoo muutakkaa ajatella. Niitä marja arvaus palakintojakkii pitäs suaha postiteltuu, vain arvetkees vain suanko itestä niin paljon irti muuta kun ajatus asteelle ja osalle on vielä ajatusaste siinäkkii mitä kiärin pakettiin....laitanko pienii kivvii vai perunoita....no vitsi,vitsi tuo kivet ja perunat.

 

Mutta nyt lähen mittailemmaan askelilla lattioita ja josko vaikka hipasis jottain kohtoo ohi kulukkiissa....ainakkii Lucan selekkee silitän.

Hyviä syyskuissii päivii ja nauttikkee työ niistä minunkii puolesta!

 

JK.  10.10

Iso kivi harteiltani vieritetty rakkaan kaverini osalta -ainakin tälläerää, sillä Luca tuli tänä aamuna jo tapansa mukaan pyytämään aamuherkun, hammasluun pätkän ja söikin sen heti, samoin kuin pyyti aamu ruokansa ja söi kaiken suurella ruokahalulla