..-tullakseni, -huvikseni, -ollakseni, -toivotellakseni.

Sattunneesta syystä tae toisesta, suattaa männä niin, jotten huommenna kerkkii päevitellä ja toivotella, jotenka tulin nyt kun kukot kiekkuu uunissa vielä.

               YSTÄVÄ ON HÄN,

          jonka kanssa voi vaieta pitkään,

         kuunnella hiljaisuutta,

             lintuja,

            tuulta,

        myrskyn raivoamista oudossa metsässä,

        katsoa kynttilänliekkiä,

       auringon laskua,

       pimeää yötä.

            YSTÄVÄ ON HÄN,

        jonka kanssa saa kulkea omaan tahtiin

          eikä toinen sano:

        nopeammin, nopeammin,

        astu jälkiini,

        olemme pikemmin perillä.

          Ystävän kanssa taival,

        matkan teko,

        viivähtäminen,

          on yhtä tärkeää,

        kuin perille pääsy,

           tai, jopa tärkeämpääkin!

 

 Näillä sanoilla tahdon toivottaa kaikille ystävilleni täällä:

    OIKEIN HYVÄÄ JA AURINKOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 14.02.2010!!!!

                                -AMALIA-