Niinpä niin tosiaankin..."jännitys tiivistyy" sanotaan!  
 Soitin eilen helmik.29pv Ilomantsin terv.keskuks. vuodeos.1:lle....kyselin äitin vointia jne, -hoitajan toivomus oli et mentäs eilen illalla vielä kahtoon äiskää, no sanoin tulevan kun saan kyydin ja niin rakas mieheni tuli lenkiltä ...kerroin asian kuin on ja ei kun tienpäälle vaan. Matkaa n. 53km joka oli tosiaan "pitkä" takoen ajatuksissa, -ehinkö ajoissa. Mutta kuten arvata voi....ehin kuin ehinki ja ties kuin monta kertaa vielä??
 Äit oli tietysti huonossa kunnossa jotenka jäin hänen vierelleen "saattajaksi". Kului ilta ,-kävi pyytämäni tuttu "perhe"pappi Seppo Kuosmanen (on muuten siunaamassa aikanaan äidin haudanlepoon) siunaamassa ja saattamassa äidin ns.taivasmatkalle, joka hyvä niin. Valvoin yön äidin vuoteen äärellä...kostutin hänen huuliaan tarpeentullen jne.. Tuli uusi päivä, -toiset sisarukset tulivat äidin luo (jossa Eeva-sisareni päivystää ensi yön). Katsoimme päivällä äidin ajan jo koittaneen, joten kyynel silmin katsoimme häneen ja olimme valmiit jättämään hyvästit, mutta kuis ollakkaan äiti nukahti normaaliin rauhalliseen uneen, hengittäen kuin itse nukkuisin nyt. Katsotaan nyt mitä yö tuo tullessaan....huomenissa on taas minun vuoro mennä äidin vuoteen vierelle "päivystämään" kunhan lepään välillä yön ylitte  kotona  . Täytyy vain sanoa tämän päivän kovalla kokemuksella lapsilleni, että mummo on kova sissi eikä vähällä luovuta....ON TAISTELLUT JO ELÄMÄN ENSITAIPALEELLA ELOON JÄÄMISESTÄ JA TAISTELEE VIELÄ LOPPUMETREILLÄKIN!!