Onhan tuassa tuas aikoo vierähtännä tuokio sitten viime selonteon jäläkkeen, vaen ei maha mittään, kun voimat hupennoo tuolla nuihen "viljelysten" perässä kyykkiissä, jotenka pitännöön pyyttee armoo niiltä jotka ovat vuotelleet uutta tekstii tulevaksi.
Ensinnäkkii heinäkuu kulahti niihen epäkeskohedelmiin/mansikan kansa rupeltaassa, kun piti omasta muastaan ottoo sato varastamalla. En varastanna muilta, kun vesisatteelta ja olinkii sanosinko nohova siinä hommassa, vaikka voimat meinas männä kanttuvei.
Vaikka olikkii säihen suhteen huono kesä mansikalle, niin Amalia se otti ennätys miärän tuosta alastaan. Piti jo lopussa kysellä josko kuka kävis kerreemässä itelleen kerreentipalakalla, kun omat pakastimet alako pursuta yli. Ite keräsin sentäs 225 litr. pakastimeen ja viimekesän sattoo oli vielä reilu 50 litr. En valehtele jos sanon 300 litrasen männeen rikki mansikkapellon tuotoksessa, kun siitä kävi sitten itepoimijat hakemassa usseemmalle suunnalle. No se siitä jotta mansikkasta on Amalian kesä ollut.
Nyt sitten alottelin viinimarjan kerruuta punsilla ja valakkeella alotelle. Huppiin vain hupeni nuihen lajien sualis aikasempiin kessiin/syksyihin verraten, kun esim. viime syksynä tuli 75 litr ja entä nyt vain vaivasen 20 litr samasta miärästä pehkoja. Senhän sitä sai kun en laiska kehanna laitella verkkoja pehkojen piälle niin mustarastaat verotti omasa niistäkkii muuten jo huonommasta sadosta, kun kevät ja alakukesä oli hiivatinkylymä ja tuulinen joten pölyttäjät puuttu. Mustan viinimarjan kerruun alotan oitis huomenna jos vain ilimojen haltija siän puolesta sallii. Sitä kyllä sitten riittääkii joksikkii aikkoo, kun pehkoja on paljon, vaikka sato näyttää niissäkkii jiävän aikasempii voussii pienemmäksi, mutta muutaman viikon piästä siinäkkii viissaampi, kun marjat on lakkarissa.

Käsityöt on ollut tänäkesänä piäosiltaan tuolla seinniin ulukopuolella elikkä pihalla oun touhuillu, minkä virkkailin pari liinan läpyskee (kuvat sitten joskus).

Kuviakkii oun napsinna paikasta jos toisesta, vaen kun en ite ossoo latailla niitä tänne, niin on vuoteltava millon manatseeri kerkivvää lattailemmaan.

No nyt tiijättä tuas Amalian olevan vielä eläviin kirjossa ja meno piällä. vaikka kyllä se on ollut tuskien taivalta tuon selän ja oikkeen koiven osalta. vaen periksi en hevillä anna.

Toivottelen kaikille tänne piipahtanneelle hyvvee alakusyksyy ja sualis rikkaita retkii metässä ja missä nyt itekukkii kyykkinnöön!