....vuosi vierinnä, vaekkakin verkalleen siitä, kun äit-Alli nukahti ikiunneen. Oli suunitelmissa lähtee tännää käymmään äidin hauvalla Lieksassa veli-Joukon ja hänen vaimosa-Tuulan kanssa, vaen ei ne ennakko suunitelmat aina voi totteutuu näköjään, kun olikii mäntävä sinne verikokkeille Ilomantsiin. Laiton kyllä kynttilän palammaan tuohon omalle pihalle ja vilikuttammaan äitille.

Muistelin laprassa vuoroo vuottaassa, sitä kun vuosi sitten päivystin siellä samassa rakennuksessa äitin vierellä. Monelta kivulta ja tuskalta on äiti siästynnä vuojen aikana ja on piässyt sinne minne jo niin pitkään halusi.

Nyt sen samasen Eeva-siskon rustooma teksti äitille vuosi sitten.

                                  Äiti!

           Kuinka usein lausuit

                  toiveesi tään:

           Kumpa pääsisin täältä

                  jo lähtemään.

           Pääsit lähtemään kulkien

                 kirkkauden tiellä.

                  Nyt olet jo perillä

                  taivaassa siellä,

                  missä ikävä, tuska

                  on tuntematon.

           Rakkaat edeltä menneet  

                 nyt vierelläs on. 

Nyt tästä hetkestä kun piätän kirjutusta on tasan tunti, kun äiti lähti, -eli nyt kello 22.55.

  Hyvvee yötä kaikki tutut ja tuntemattomat ystävät!