....Amalia kuulosteli lähettäänkö....ei lähetä.....no lähettään sittenkkii joskus uamu yöstä....Jojensuuta...synnytyslaetosta päen. Se pahnan pohjimmaenen piätti sittenkii hättyytellä äeskee jo yön selekkään ja vieläpä ennen aekojjaan...laskettu aeka 7.1 1984, (liäkäri sano kyllä jo äetipolilla käävessä joulukuun alussa, kun uuven aekoo anto joulu-uatolle, jotten sitä tarvii ennee). kippuroin ja kipristelin uammuun asti synnytys-salissa ja naps supistuksetpa lopahti....liäkäri sitä mieltä jotta kottiin, vaen kummiskii siirtivät osastolle (sillon sinne missä nyt kesän aekana asustelin). Siellä sitten puolenpäevän maessa osaston liäkäri syynääli ja totes tulokkaan olevan valammiin tulemmaan jouluu kahtommaan ja tuuppas alapiähän jonkun kapselin.....johan alako tuas tapahtuu jottaan....koski, koski armottomasti ja kipu vaen ylty yltymistään illan kulluussa. No sittenpä tuossa kaheksan kieppeellä iltasella tulikkii jo kiire Amaljoo kärrätä synnytys-sallii kohti ja ruts....sieltä se TINTSKU tuli 19.12...20.30 uutissii kahtommaan. Joulu uattona tulin pikkukiärön kansa jo kottiin;).....Nyt on itekkii jo kaksosten äeti ja minä onnellinen  mummo jälleen:).

Tässä tämän illan ja huomisen muistot 26-vuotta sitten;)