Pittää tässä vihonkii jottaan ruaputtoo, niin tae oekkeemmin naputella tännekkii.

Niin ihan vaen tieten tahtoon pijättelin ihteeni enkä päivitellyt tätä blogiani, vaekka ois sitä armasta aikoo ollut  hellettä pittäässä.

Kyllähän tuo tietty, tämä kesä on ollut viime kessään verraten rattosampi. Sain kesä vierraat, niin no tai EI vieraita, vain kuitenkii Jantan perheestä murto osa tuli kesäkuun 9pv luokseni piipahtammaan. A ja E poika jäikii sitten tänne minun luokse. Siinäpä sitä vilinnee ja mölinnee oli ihan mukavasti päivisin.  Eipähän karhut ja sudet tulleet ihan pihapiirrii, vaikka ei ne kovin ettäällä ou hiippailleet.  

Välistä oli mummolassa ihan vilinee, kun Jenna, Pinja -pojan tytöt, Saku ja Topi -Tintskun pojat tulivat käymään E ja A lisäksi ja olipahan se pieni Tommikkii lomalla viikon mummolassa.  Enpä jätä mainihtemata, jotta pyörähti ne teini nuoretkii, siis Jantan J-tyttö ja P-poika sekä "riksun" Tuomas juhannuksen aikkaan.  Ja vielä yksi on luvusta pois, nimittäin R, siis Jantan vanahin, joka vilahti ohikuluku matkallaan.

Nyt on sitten tullut se hiiren hiljassuus mummollaan, kun kaikki on lähtenneet omille teilleen. Sunnuntai tyhjensi tuvan tyystin, kun kaikki pakkas kimpsusa ja kampsusa autoihin ja suuntasivat kulukusa suurta mualimmoo kohti. Isä haki A ja E poikasa Laitllaan ja Riksun porukka nousi kans ommaan auttoosa suunnaten matkan kohti etellee/Riihimäkkee.

Onneksi nuo vattu puskat alakkaat huuvella Amalijjoo niin ei ala seinät kuattuu piälle hiljassuuvesta eikä masennusota niskasta . Kohtahan nuo viinimarja puskatkii huutelloo kerreejee, joten ei vielä hoekotvasseen ou minulla mietintä myssy kiristymässä onneksi.

Tännään kävin kaiken kukkuraksi jalakahoitajalla vuolettamassa ja hijottamassa kovettummii pois, jotta onpa nyt lipakat meno monot tuas jonki aikoo. Sieltä tulttuu säntäsin vattumehtään ja keräsin kaksi litran kannullista (välillä tietysti kävin tyhjeemässä kannuu). Nyt on sitten vatutus alotettu 3litr on jo pakastettu tämän kesän sattoo ja entissii on vielä muutama 10litr, jotka meinnoo runtata mehukattillaan ja surraattoo mehuksi, hörpinpähän vattumehhuu välillä jannooni.

Koetettaanha vaen kestee tämä helle, vaekka se joskus ahistaakkii. Ei mää ennee kovinkaa pitkään, kun ruvettaan hytisemmään pakkasen kourissa tuas.

Jo tuassa liennöö tullut turttastuu yhen postaaksen eistä, jotenka lähenpähän heiluttammaan virkkuu koukkuu iltani iloksi.

Jaksamista kaikille heltteestä huolimata!