Nyt iski lorvikatari ja veto on pois. Ei jaksa, ei kehtoo tehä juurikkaan mittään, etes neulonna en ou vielä tännää silimmeekään.  Mistee lie kyse olotilssa, vai johtunnoonko niistä kolomenpäivän ruatamisista siivouksen parissa, kun tunttuu kuin ois selekkääsä suanna, joka puolella tunttuu kolotusta,  käet ja jalat on hemmetin kippeet.   Niskasta ihtee kiinni pittäin ja pakkomielellä silitin kesän aikana jemmaantunneet pyykit tänäuamuna.

No pittää vaen olla tyytyväinen, kun sain pöksät siivotuksi ja eillen leikkasin vielä siivouksen lopetuksen jäläkkeen kukkapenkeistä kukan rangit pois ja nyt on  silitettävätkii pois kontolta. Nyt kun saisin vielä mansikkamuan putsatuksi loppuun, niin sittenpä sitä vois vaikka vettääntyy talavihorrokseen.

Neulomiset jatkuu hittaasti, mutta varmasti. Yhet miesten koolla perusmallin sukat mutasin tehä semmosena työnä, jotta jos katon telekkuu joskus, kun se iiisompi tekele vuattii seuroomista tarkemmin.   Sitten on vielä toinen isotöisempi tekele, joka piti heittee vuottammaan päivee parempoo, tuon nyky projektin tieltä. (tuo ei kyllä minun tapasta, jotta monta työtä kesken eräsenä:( )

Kaipa ne kaikki valamistuu aikannaan!!!!

Nyt löpinat seis ja vain hyvän viikonlopun toivotukset!