Kuten lähipiiri tiettää, jottei Amalia lähe pirtistä ulos kivin ei kirvein, jollei ou mittään jäläkkee jättävee tekemistä. Sisällä ollessa on ainakkii käsityön tekele hyppösissä, jos ei muuta askaretta mänössä. Oun kun ounkii pirttihirmu, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tännään kyllä repäsin tuas. Vetäsin heti uamusta kumisuapaat koipeen, otin ämpäreitä ja kuokan hyppösiini ja suuntasin pottupellolle. Kuokin ne vähäset potut (6ämpäriä nousi) pakkasta pakkoon, kun ei nuo halavatut älynneet kuiteskaan ite nousta pois, vaikka kuinka pitkitin ja pitkitin kuokkimista.

No tännään on ainaskii ulukkooltu ja suatu selekä vähän kivuliaaksi, vaen onhan ryökälleellä aekkoo vertyy kunne seuraava potunkuokinta käsillä.

Seuraava suunitelma on jo muhinna jonnii aekkoo tuolla aivolohkoissa (josko niitä ennee onkaan), vaen suap nähä millon tempasen. Kun pitäs alakkoo raevaalla nuita kesäkukka törppöjä talavitelolleen. En vaen vielä ou raskinna, kun kukkiit ei hallakkaa ou näpistelly niitä.

Oiskohan tuo aika ruveta kahtelemmaan jottain apetta pöyttään, jottei ukko ruppee vaen sinuttelemmaan ja neulekkii vuottelloo puikon heiluttamista.

 Syysauringon kultaamaa tiistaita!!!