Tässä sitä vaen on koetelta männä koheltoo kohti kevättä, vaekka vielä onkii hoekotvanen matkoo....alettaan olla jo tammikuun puolivälissä.
Blogin päivityskii tökkii, kun ei tiijä tästä vuodatuksesta toimiiko miten jatkossa, -vaekka eipähän nuilla toisillakkaa näytä päivittyvän turhan ussein joitakkii yksilöitä lukkuunottamata. Lie plääh elämys iskennä aika monneen.
Tiijotus räntit kertoo yhtenä päivänä yhtä toisena toista, mää ja tiijä sitten miten käypi. Kuviikkii oisi neuleista jo pitemmältä aejalta latata/lattuuttoo tännä, vaen kun ei tiijä hävijäätkö kun pieru saharaan uuvistusten mukana, niin en ou kehanna manatseerii vaevata lattailemmaan ja jiävätpähän etes omaksi iloksi kun antaa olla kamerassa. Ottaa vain niin tuhottomasti kupoliin, kun ei tiijä sitä ei tätä.

Talavi on tiällä meijän seuvulla tähän asti männyt suhteellisen vähälumisena, kun ei mahtane olla 30 senttii lunta, vaekka vielähän se kerkivvää sitä tyrkätä ihan kiitettävästi lissee. Onhan se vanaha sanonta/viisaus....jos tammella tasasta, niin helemellä heilahtaa  ja jos ei helemellä heilaha, niin maaliskuu vastovvaa.
Minulle kyllä riittää tämä pienikkii lumimiärä, ei estä minun hiihtellyyni, vaikka risut ja kannot on näkösällä.

Ei tule juurikkaa suksille nousu mielleen, kun on nämä tuskat ja kivut tuas sitä luokkoosa, joten alakkaapa tuas elämän luatukkii kärsii kuunnellessa jatkuvvoo kippuu. Kuitennii pitäs aina jottain kyönehtii tehäkkii muutahi kun neulomista, vain kun kävely pienempikkii tuopi jo tipan silimäkulummaan ja hampaat on katketa niitä yhteenpurressa.....vain kai se sanonta "kestä saakka kuoleman" pittää paikkasa.

No tässäpähän sitä valitusta tuas tuli tälle kertoo ihan jo varmaanki kyllästymisseen asti, jotenka lienöön aika hillitä sormeiluu näppäimistöllä.

Puikkojahan sitä on vain lähettävä heiluttammaan, -mitäpä sitä laeska muutakkaa tekis