Kuten jo edellisessä pläjääyksessäni uhosin lähteväni reissuun Vapuksi ja niinhän läksinkii. Pakkasin kassini torstai uamuna ja suuntasin matkani Riihimäkkee kohti, -kahtommaan sitä yhettätoista mummon mussukkoo, vaekkakkii vasta miniän mahanahkojen läpi.

Kaikki sujukkii matkasta ihan sutjakkaasti, minkä nyt juna oli aikasta paljon myöhässä jo lähössään Jojensuusta ja lissee myöhästymistä tuli matkanvarrelta, jotenka loppujen lopuksi oltiin myöhässä Lahteen tullessa 45min., jossa oli junan vaihto. No tietysti se juna johon oli tarkotus vaehtoo oli huit hait männyt jo ja seuraavan mahollisen piti kuulutuksen ja aikataulujen mukkaan lähtee sitten 17.11 Riihimäkkee kohti, ei näkynnä ei kuulunna huit hait kotvasseen aekkaan minkään moista junan tapastakkaan. Sitten vihon viimen siihen kysseesseen laiturriin tuli juna, sekkii myöhässä ja paljon, nyt eikun siihen, vaen sehän pönkäsikkii suorraan männä Tikkurillaan. Arvatkees vaen iskikö paniikin tapanen, kun en sitten ikimualimassa ollut aiemmin käynyt moisessa Tikkurilassa etes mualija hakemassa. Vaen kun aekasa  värjöttelin siellä ja soittelin poijalle ja miniälle, niin ossaavun oikkeesseen junnaan takasipäin tulemmaan piästäkseni Riihimäelle. Tuli vaen mielleen siellä seikkaallessa, jotta jos ei nyt tule kuoleman tauti niin ei sitten millonkaan, kun oli siks verta kolokko ilima, vettäkii sato ja olin lähtennä matkaan ihan hepene vuatteessa.  Vaen kansa mitä,  -matkailu avartaa ja mikä ei tapa se vaen vahvistaa. Ihan vaen panikoinnilla selevisin reissulta nytkii ja jo kotosalla tuas.