Makkailin Joensuussa synnytys osastolla kuunnellen "mikä se ruuvan mahasta viepi".  Tai no jaa..., mänin sinne tuossa uamuyön tunteina supistusten alettuu siihen mallii jotta synnytys lähti käynttiin. Ensin lojun hyvin alakanneissa supistuksissa (kovat) synnytys-salissa, vain kuin ollakkaa niks ja naks nehän lopahti siihen....liäkäri arveli laittavasa minut sieltä kottiin (laskettuaika 7.1-84), mut sitten kuitenkii laitto tarkkailtavaksi osastolle pitkän matkan takkii. Siellä osaston liäkäri kierron jäläkkeen syynäsi ja tutki...tuli tulokseen "vauva on valamis tulemmaan mualimmaan" ja laitto kapseli käynnistyksen...niinhän siinä kävi...supistukset alako uuvelleen ja voimistu voimistumistaan. Sittenpä tulikkii kiirus jo tuossa ilta kaheksan korvilla köijätä Amalia synnytys-salliin...eikä siinä nokka paljo kerennä ennee tohista kun se pienen pieni tytön "riäpäle" parkasi ensi parkasusa 20.30. Syntymäpainossa häviten siskolleen (esikoinen) peräti kilolla (2800) ja pittuuvessakkii kahella sentillä (48). Nyt ei mahtane painossa hävitä vain pittuuvessa kyllä ;). 

Joulu uattona tultiin pienokaisen kassa kottiin ja niin sai isukki sillon mualiman arvokkaimman joululahjan -tytön.

         ONNEA PALJON ÄITIN JA ISKÄN ILTATÄHTI TINTSKU-TYTÖLLE!!      

(on kyllä jo luovutettu Turusen Samin omaksi)

 

(tässä samalla mainitakseni kaikkiin kolomen aviolapsen olevan isälleen merkkipäivälahja, vanahin näistä poika, -syntymäpäiväksi, toinen hiänkii poika, -nimipäiväksi ja kuten eiltä näkkyy nuorin tyttö, - jouluksi)