Tuas minä tulin tänne turttasemmaan ja yksinolloo huojentammaan.

Tuosta omenan paljooesta oun keittännä kolome satsii hilloksi, -lingonna mehuksi ja lohkonna semmosennaan pussiloihin pakastimmee ja mitenkähän paljo oun rouskutellut pureksii nuin vain suolen mutkan täytöksi ;)

Tässä tekemeeni omppuhilloo, -muuten, säilyy ihan huonneen lämmössä. 

Tässä on tulossa omppumehhuu.

-ja vielä niitä vain riittää, on jälellä yksi iso laatikko täynnä.

Ei taija kaikki nuput jaksoo kasvoo kuorestaan ulos. Katkon nämä ladioluksen kukkavanat maljakkoon jokunen viikko sitten, kun kaivon mukulat talavitelolleen. Näissä ei ollut etes väriä erotettavissa, kun toin tuppaan ja laiton maljakkoon, vaen sieltä ne on pikkuhiljoo pinnistelleet näkyville.

Tässä lumitilanne eiliseltä (27.9.-17) meillä. Nythän tuo näyttää hitvettään sattoo lissee ....nähtäväksi vain jiäpi -miten paljon sitten sitä tulloon.

Viikko on männyt pienellä pakkasella kärvistellessä ja tuppoo lämmitellessä.

Neuloo tuhertanna oun välillä pätkän kerrallaan, vaikka kylläkii tieten tahtoon rajottanna jatkuvvoo neulomista, jottei tuo pumppu ala tuas reistailemmaan ja hyvin on pysynnäkii tahissaan nyt, ei etes rytmihäiriöt ou kiusanna. Eihän sitä pie männä sanommaan, millon se alakaa takkoo omijaan, vain ainakkii toistaseksi on ihan tasaseen jumpsutellut.

Niin,kuten alussa jo mainihinkii, niin tätä yksinolloo on tuas piisanna, ukkoo ei niä aina etes suuremmilla aukkeilla, eikä varsinkaan kiini kerkii ottoo :). Nytkii on lähtennä kait jo "ennen herreemistään" hirvimetälle ja nähtäväksi vain jiäpi, mihin aikaan päivästä tulloo. Viikollahan ne ei metätä, vain kyllähän tuolla mänöjä riittää, kun ei ou kotona, minkä välillä pyörähtää jonkun kerran päivässä haukkoomassa jottain suupalloo ja tuas mäntiin aina illan tulloon asti. Aikasempina vuosina aina joku nuapuri/kyläläinen kävi huastelemassa, vain nyt ei niitäkkää ennee näy, -nyt kun aina välillä kaipoosi  juttuseuroo, kun omat voimat on männeet, jottei voi lähtee mökistään minnekkään reissuun etes yksinäisyyttään huojentammaan ja ajokorttiikaan kun en omista, jotta lähtis vaikka kylille pörreemmään.

Tässäpä tämän lauantain "sakramentti" liennöön valamistunna, joten lähen hetkeksi puikkojen parriin ja mietiskelen siinä -miten tekis seuraavan liikkeen ja mihin suuntaan jalat veis.

Jotta, Amalia toivottaa mukavata lokakuun loppua ja marraskuun alakua tiällä vierailleelle!