Ei tälläkertoo persustaan, vaen käsivarteen.

Soittelin eillen terveevenhoitajalle ja kysellin kuulunkohan minä siihen riskiryhmään siinä sikkailussa, -kertoilin sairauksiani ja lopuksi sanon olleeni siinnä leikkauksessa alakukesästä. Hoitsu ilimotti minun kuuluvan riskiryhmään ja totesipa vielä "sitä paremmalla syyllä olis rokotus otettava (tarkotti sitä leikkuuta sillon kesällä). Lähettiinki heti uamusta tännään ajjoo kurruutammaan kohti Ilomantsii. HUOM ukko ajo...enhän minä omista ajokorttii, vaikka eihän kortilla ajeta, vaen autolla ja meijän tappauksessa Opelilla. Meinattiin jottei heti uamusta ehkä ois niin pitkät jonot sille sikapiikille, vaen kattia kans...numerojonotushan siellä ja meille tuli jo numeroiksi 37 ja 38. Aluksi näytti jottei jono lyhene ollenkaan (johtu varmaan osin siitä, kun samalla käytävällä oli lekurille mänijöitä vuottamassa vastaanotolle männöö). Jono lyheni pikkuhijoo meijän eissä ja takana jatku. Vuorokkii tuli aikannaan ja nyt sitten on piikki suatu possun estämiseksi, kuten sanon jo ei takamukseen van käsivarteen.

Aika näyttäkköön sitten, miten on tehhooko vai ei. En kyllä aiemmin ou rokotteeta ottanna lentsuja enkä lunssii vastaan, eikä nuo ou rypenneet sen enempee sitten kakara ajan jäläkkeen. Nyt on kohallani aika tietysti toinen, kun on jo vanaha kanttura ja on vielä repeloitu tässä lähimänneisyyvessä.

Nyt lähen neulepuikkoja kahtelemmaan onko pysynneet paikallaan Amalian ollessa liirum-laarum reissulla koko päivän.

Torstai on toivoa täynnä!