Onhan tuassa jo kaksviikkonen hurahtanna sitten viimekirjutuksen jäläkkeen, vaen minkäs tälle mahtaa, kun on aivot narikassa, niin ei mittään ihmeellistä kerrottavaksi itärintamalta.

Kyllähän tuolla aikasemmassa päivityksessäni jo hätisteltiin jottain rustoomaan, vaen minkäs tälle mahtaa, kun on jiätynnä niin sormet kun ajatuksen juoksu, nyt kuitenkii piätin jottain pölöpöttee, jotta jos kuka kaippaalloon, -tiettää Amalia vielä olevan hengissä ja suht koht hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Niin, vaekka kyllähän tässä hengissä pyssyy jotakuinnii ja lämmintäkkii on tuvassa, kun muistaa vaen pökköä pessään työnnelle tasasseen tahtiin ja ukko kärsinnöön pakkasen kourissa tuppaan halot hakkee. Minä oun pyrähtännä  joka ilta vain rakkaan koirani-Lucan hauvalla viemässä kynttilän palammaan. (kyynelet vain tulevat, vaikka onkin jo kulunut reilu kuukausi).

Pakkaset on muistanneet mittarit pittee tuolla -30 kantturoissa jo viikon-pari ja eipä taija loppuu olla näkökentässä, kun päivälläkkii on -25 ast. paremmallapuolen harva se päivä ollut. Jos lie vanahoon merkkilöihen uskominen, niin jopa tarettaankii sitten puolenvuojen piästä, heinä- elokuun vaihteessa ja pyyhittään hikkee otalta.

Neuloo tupertanna oun aekani kuluksi, välittämätä mittään, vaekka aina huomaatellaankii minun jatkuvasta neulomisesta.....no ei silleen suoranaisesti vaen kauttaranttain vinkaten. Mittees minä muutakkaa, kun kahenhengen talloovessa ei aina riitä tekemistä talloostöistä ja pyykkeemisestä, enkä ou mikkään lukuimmeenen, jotta kirja silimillä rutkottasin sohvalla. Sitäpaitsi lukemisesta ei jiä minun mielestäni mittään näkyvvee, vaen käsitöissä jäläki näkkyy.  Mikäs tuo lie neuloossakkaa, kun lankavarastot pursuvaa langosta....KIITOS siitä Tinttaran ja toinen, joka minut pelastaa lankapulassa/neulomisessa, on tiältä blogini kautta tupsahtanut ja hyväksi ystäväksi tullut kaveri, joka aina kysellöö sähköpostissa millon mitäkkii neuletta ja laittaa omat langat tulemmaan.....minähän loihin langosta millon mitäkkii hiän vailla...KIITOS myös hänelle.  Kuvapläjjäyksiikii tekemistäni tulloo tänne tässä, kunhan annan tehtävän sille kuvamanatseerille, kun ite en sitten vieläkkää ossoo siirtee kuvvii kameralta tänne,  -vaen sitävartenhan seppäkkii pihit pittää jottei sormet pala.

 Jopa nyt tuas meinas tulla sepustusta ihan kyllästymisseen asti teille luveskella, vaen nyt on jo puikot jiähtynneet ihan liikkoo ja niitähän suapi tuas sitten kotvasen hinkata, jotta silimukka toisesa perrään alakkaa tulemmaan kunnolla.

Aurinkoissii kulunneen viikon viimessii päivii toivotellen:  Amalia