(samapa tuo lieneen oliko alussa vai lopussa) Möhlin näet tämän kirjutuksen kanssa kun tuli yön tunteina mieleen että olis voinu kirjutella , -miksi  niin traaginen helmikuu.
Kai tämäkii kuuluu joukkoon...- olenhan itse syntynyt helmikuussa mutta ei sinällään siihen muuta vain kun oun syntynyt 13pv ja ollut sillon perjantai. Nyt sitten ne varsinaiset HUIT:
Sisareni poika 26v kuoli syöpään  4-vuotta sitten.
 Minä sairastun 3v:tta sitten aivokalvon tulekseen ja käynyt ihan siellä pohjalla (9vrk:tta tajuton  letkuissa).
 Nyt sitten äiti vuottaa lähtöhetkee!                      Jotenka varmaan alakaa pelekokarvat nousta pystyyn kunhan männään aina vuosi etiäpäen ja helemikuu lähestyy....-en taikauskonen vaen liijan paljon tapahtuu ja sattuu juuri helemikuussa :(



  Kävin veljeni kanssa äitiä kahtomassa ...-kovin oli hauraan näkänen mummo...kuihtunut ja kutistunut.:(          Otimme lääkäriltä selvää asioista. Lähtölaskenta on alkanut...voi olla muutamasta viikosta kyse. On jo ns.saattohoidossa....saattohoitohuoneessa.
 Se syöpä paholainen on tehnyt pesäkkeensä vatsaonteloon, aortan taakse selkärangan puolelle josta ei voi leikata ja toinen "syöpäläinen" imusolmukkeisiin (verisyöpä eli leukemia)...ja ties missä onkaan pesäkkeitä.  Lääkäri sanoi että tänäpäivänä ei tarvii enään kivuista kärsiä,-lääkkeet on niin tehokkaita ja niitä annetaan tarpeen mukaan. Äiti itse on jo kieltäytynyt loppuvaiheen nesteytyksestä. Haluaa ilmeisesti siinä vaiheessa jo päästä TOIVOMAANSA IKUISEEN LEPOON ilman pitkitystä tunneilla tai päivillä. Äidin päivälliset sanat :"TULIN TÄNNE JA LÄHDEN SITTEN PITKÄLLE MATKALLE"!    JA NÄINHÄN TÄSSÄ TULEE KÄYMÄÄN:(