Pakkaspäivee!

Arvelin tulla tuas jottain lörpöttämmääm näen pakkasta piellessä ja tuvan uunii lämmittäässä.  Jantta oli jo tuolla edellisessä postaaksessani käynnä jättämässä kommentiloihin lukenneen sivun jo puhki. Kyllähän minä sillon ja tällön käväsen tiirailu reissulla tiällä, vaen aikasta hiljaselta näyttää suunnalla jos toisella....missee lienöön sitten vianpoikanen.

Sitä alettaan elellä aikkoo, jollon ei ou kun kaksi pimmeetä vastakkaan, ainakkii tiällä syrjäseuvulla, jossa ei ne katuvalotkaa sotke lumista, kuurasta ja kuutamon kultaamoo maisemmoo. Tontut alakkaa kuleksii ikkunoihen takana kurkkimassa ollaanko pirtissä tae toisessa kilttinä ja niitä toivekirjeitä noukkimassa pukille vietäväksi.

Eipähän tiällä ou enemmäkkäälti mittään tapahtunna senkummosempii, kuhan tässä älämöttää neulepuikkoja heilutellen aena välistä...no niin tae aeka ahkerraan tahtiinhan nuo on helunna varsinnii omasta mielestänä. Valamistunna on jos joki moista myttyrröö ja syttyrröö, joista kuvvii tulloo sitten joskus kunhan se minun "kuvamanatseeri" joskus kerkkii asettumiseltaan uutteen kottiin.

Viime viikonlopun viettelinkii ihan omissaoloissani, kun ukko läksi jo perjantaina reissoomaan Riihimäellä poijan perheen pariin ja Tommi poikkoo kahtommaan. Kehu tulttuusa Tommin kasvanneen ja kovasti. Niinhän se tuppoo olemmaan jotta pienet kasvaa ja ite vanahennoo ja kupistuu aina vain kuntturammaksi....aenahan se on annettava tilloo uusille mahollisuuksille ja elämälle.

Tässähän tätä on merkkii elossa olostani, jotenka liennöön aika tuas siirttyy puikojen heilutus puolelle.

Kaepa sitä tuas joskus tulloo palattuu lörpöttelemäänkii tänne.