Nuhanenän kirjutuksii, kun ei oikkeen  muu huvita....etuosa nupista  tunttuu siks verta täyveltä, (ei kyllä hölske vielä kuulu) vaekka pittäähän sitä puikkoja viputtoo oli miten oli.

Aurinkoinen päivä näyttää tulevan. Tuolta se vasemman olokapiän takkoo (minusta kahtoon)  nousta killisteli aekoo sitten. Kyllä sitä sittennii ollaan keväänkorvalla, kun vähän aekoo sitten se pallukka kurkisti vae pikkusen tuosta vasemman silimän ulukokulumasta, jotenka kyllä se päivä vaen jatkuu tänäkii vuonna.  Minulla on tapana ollut jo vuossii seurata tuon auringon nousun- ja laskun jatkumista. Tässä meijän elinpaikalla, kun se kesällä jussin aekkaan ei ou, kun silimäniskun verran piilossa, sillä nuo mäkitöppyrät peittää sen verran kokoajan näkymästä.

Pakkasta kyllä oli tänäuamunakkii ihan kiitettävät lukemat 25ja risat meijän "tiki"mittarissa....millonkahan se pakkasukko hellittää otteestaa?.! Eipä tie paljokkaa nenneesä pihalle viijä, aenaskaa hyvin pitkäksi aekkoo ....on vaen työnnettävä halakkoo uuninluukusta sissään ja tuli perrään niin tarkennoo tuvassa pällistellä.

Nyt män aevo parat solomuun, kun eivät sano ennee mittään, jotenka kaitpa se onkii sitten sen merkki....nyt on tarppeeks löpisty tälläkertoo.

Päivän jatkoja teille, Amalia vaekennoo tällä erree tähän!