Ensinnäkin SUURI KIITOS uudesta sivupohja kuvasta!

Miten paljon omatunto soimaa ihmistä.
On pitännä ajatella uuvestaan ja yhä uuvestaan tämän päivästä ilimotustani "EN KYKENE NYT...", kävellä kemputtoo pitkin lattioita, kun sijaton sielu:(.
Kieltäytyminen oli varmasti minulle ehkä ensimmäinen koko elämäni aikana tai ainakkii vuosikymmenniin ja kaipa se siksi kummittelloo ajatuksissani niin paljon.
Nyt kyllä oli ihan ruummillinen syy minulla jättee reissu ja tehtävä tekemätä.
Yksinkertasesti en vain uskalla tällä remppakoivella lähtee kulukemmaan kotikulummoo pitemmälle, on se siksi tuskallinen ja välillä voimaton, jotta on otettava tukkee vaikka senästä.
 
Oli ihan pakon sanelema juttu tulla tänne huojentammaa ajatustaan ja purppasemmaan muuten nuppi ja syvän halakkee ommaan mahottommuutteesa.