No joo.... kyllä, kyllä huhuiltu on missä mahollisesti luuraan, vaen ihan tiällä omassa yksinäisyyvessäni oun ollut ja miettinnä jos jonni moista.

Tulin vähän aikoo sitten sauna- et "palju"reissulta, sekkii ihannuus on paljastunna tuolta nietosten alta ja piässy nauttimmaan löhöilystä lämpimässä veissä.

KIITOS vävy-Tuomo ja tytär-Jaana LineHausen (viärin kirjutettu...tiijän) kylpytakista (vuosi joku taa päin), JO VAIN ON IHANAA vetästä "rotsi" niskaan ja menoks paljua päin.

Niin kevät etennöö meijänkii korkkeuksilla ihan kovalla vauhilla kesää kohti ja tietty Amalian kynnet jo syyhyvää kovasti tonkimmaan multaa kynnen alle ja tutkailemmaan pehkoja ja puskii.

Pitännöön kait kaiketi purkkoo ajatustaan ja mikä syy jotten ou kotvaan aekkaa kuuluuttanna itestäni mittään.    On vaen ollut jotensakkii niin turhauttava olo, jottei ou tietännä onko elossa vae ei. Pähkäillyt vaen yksinnään näetä asijoita ja männyt välillä ihan solommuun.  Sitä kun nyt jouttaa miettimmään ja sottoommaan asijoita erilaisilta näkökulumilta, yksinnään kun töllöttää lähes tulukkoon päevät piästään. (no joo, -on mulla ukko, vaen sehän männä viuhtoo sinne sun tänne, jottei niä kun suuremmilla aukkeilla sillon tällön). Minä tässä pirtissäin mietiskelen menneitä ja nykystä aekkoo. 

Kohaltani tämä on männyt ihan alas päin. Sillon kun olin vielä hyvissä ruumiin ja sielun voimissani, minullakkii oli ystävvii/ kavereita, jotka pitivät monella eritavoin yhteyttä....tulivat kyläilemmään rupistiin niitä näetä kahvikupposen iäressä, soittelivat jne, vaen entä nyt, kun voimani ovat uuvahtanneet ja minusta ei ou ennee niin isosti appuu  kellekkään......kaikki kaikkoo. Tietty on sanottava, minäkään en piäse käymmään vastavieraisilla kuten ennen, kun en voi männä kävellen ylleisille teille (tasapainon heitto. Seurausta 5v-sitten aivokalvontulehdus) ja yks mikä paha oikea jalaka ramppaa kävellessä, -suattaa vettee turpa muata kynttään (2-välilevyn pullistumat ja nikama kulumat selässä) jotenka omilla tanhuvilla pysyttävä, kun ei sitä auton ajo taittoo eikä korttii (vaik ei kortilla ajetakkaan). Tiällä meillähän ei ylleiset kulukuneuvot kuleksi, jotenka ollaan ihan oman auton tai taksin (kallis kyyti) varassa. Minä kun oun sitä muata, joka ei ou ukkoosa riuhtomassa mänemmään, minne hiän ei taho (parempi katon alla, kun taivas alla).   Ja mikä liennöön paras esimerkki: tässä n.4vuotta taa päin, kun olin jiännä eläkkeelle seurakunnan hommista (suntio-vahtimestari-hautausmaanhoitaja) tuon aivokalvontulehuksen jäläkkeen. Eläkkeelle jäädessäni oli VT-kirkkoherra.  Pöljä, kun oun, mänin kylän vanahimman  95v. syntymäpäiville (kutsuttuna). Nykynen kirkkoherramma (hänen korkeutensa)tuli myös kuin ollakkaan yksin ajoin. Joku vieraista siinnä mainihti minun olevan se juuri eläkkeelle jiänneen  Kirkkomme suntion. Kirkkoherran kommentti "Ai sitä sinä olit se, joka ajettiin pois ja annettiin lopputili". Ei minnuu tiettääkseni kukkaan ou pois ajanna, vain lääkärintodistuksella työkyvyttömyyseläkkeelle päästetty. Nuo Kirkkoherran sanat on minua niin paljon painaneet, etten ole sen koommin KOTIKIRKKOMME ovee avannut paitsi äitini hautjaiset reilu 2v. sitten.

 

On tässä elämässä jottain hyvveekii.   Mitenkä monella teillä on semmonen ukko, joka pessöö matot? Amalialla se on.. Ensimmäiset 3 keskuslattii mattoo on pesty ja seuraavat 3 huomiselle liossa, jotenka eipä ou ukossa moittimisen varroo....pankkees paremmaksi.

16pv.  Lisseen tuohon kirkkomme "herran"  juttuun sen verran, että minulla on sisänen tunne ja este kirkonovien aukasemiseen,  -kun on pois ajettu niin sillon minä en kuulu kirkoon, vaikka oun yhä edelleenki kirkonkirjoilla ja pysyn hammaan kuolemmaan asti, sieltä kun ei minun järellä ajateltuna voi kirkkoherrakaan erottaa iliman omaa suostumistani.