Elämäni sai tuas ison kollauksen eilen, vaikka kyllähän tuota jo vähän ounastelinkii.

Nimittäin minun oma pieni ja niin virkkee koirani Luca (kääpiösnautseri) kohta 10v käytettiin Ilomantsissa eläinlääkärin syynissä, kun alako toissa yönä oksentelemaan, edellisenä iltana oli ihan pirtee.  Aiemmin ihan virkkee ja ilonen koiruus ollut, paitsi joi ehkä vettä normaalii enemmän minun näkövinkkelistä katellen.  Mutta lääkärin tutkittuu ja kokkeita otettuu paljastu sokeritauti ja nyt sitten Luca-pappoo piikitellään kerranpäivään.

Nyt on kyllä pappa aika puhki,poikki,halakipinnoon....eikun makovvaa vain siellä huoneessa missä aiemminkii, ei vain suostu syömään mittään, vettä lipittää vähän. Näinköhän se lähtölasken sitten alako meijä "käppänälle"  joka on aina eiliseen asti ollut uamulla vastassa huoneen ovella ja pökkelehtinnä jalossa kunne suanna hammasluun pätkän, kun oun noussut nukkumasta......eilenuamulla ja tänäuamuna ei ollut vuottelliita huoneeni oven takana eikä kuulunna tipitystä, jotta olis juossu vastaanottammaan.

-mutta kait se on vain alettava suunnata ajatuksijaan suuntaan, jotta Luca-papan elämänkaari kallistuu kohti loppuaa pikkuhiljoo.

Lähenpä tästä kokittammaan ja hoivailemmaan papparaista.