Aamupäivää taas!

Aluksi palaan vielä vuosia taaksepäin tuonne kahdeksan kymmenluvun loppuvuosiin.    Elämässäni oli  tapahtunut lisää taakkaani lisäävää ja painavaa. Niinpä aloinkin miettiä ja ajatella itsetuhoa, ...suunitelmakin oli valmis, kun olen yksin kotona (mies töissä, lapset koulussa) -kaadan päälleni bensaa ja sytytän tulen, jolloin paluuta ei ole, mutta palan tuhkaksi. Sitten kuitenkin järki voitti vielä ja lapset huolena, miten niiden taas käy.    Se siis siitä ja nyt jatkuu tarinani.

Vuosi -96 jolloin tyttäreni otti minuun yhteyttä puhelimitse,  kertoi haluavansa selvittää miksi olin jättänyt hänet ja sulkea nyt n.25vuotta kestäneen kehän kierron. Puhelusta taisi kasvaa aika pitkä ajallisestikkin selvittäessämme elämän tilanteita, jossa olimme aikanaan olleet. Pyysin samalla tytärtäni tulemaan luokseni, jos  tahtoi puhua asiasta "nokatusten", sillä itsekkin olin elänyt toiveessa saavani joskus tilaisuuden selvittää ja olla rehellinen hänelle, miksi olin joutunut näin suuren ja vaikean valinnan eteen.   Niinpä sitten tapahtuikin, että hän tuli perheineen käymään luonani ja miten IHANAA oli nähdä lapseni ja lapsenlapset, vaikkakin sisimmässä ajatus "jatkuuko tämä tämän hetken jälkeen". Niin kuitenkin kävi, että sain nauttia useammastakin vierailusta ja iloita heidän kanssaan,  kunnes taas juorut lähti liikkeelle ja yhteys katkesi.  

Odotin ja odotin heitä tulevaksi tai jotain viestiä, mutta turhaan. Vihdoin uskaltauduin joulun aikaan lähettämään hänelle joulutervehdyksen ja saatekirjeen kortin mukana,(osoitteensa ja puhelin numeronsa hän oli jo minulle antanut aiemmin) tiedustellen mikä tullut jo orastavaan yhteyteemme.  Tyttäreni vastasikin kirjeeseeni kirjeellä, joka oli taas täynnä tuskaa ja kiukkua minua kohtaan, mitä minä olin muka puhunut jne. jne. (kirje vieläkin tallella minulla, mutta piilossa).    Nyt oli minun aika tarttua puhelimen luuriin ja antaa taas "meriselvitystä", koska tiesin mennä "tultapäin" ilman mitään syytä.  Sittemmin asian selvittyä tyttären perhe tuli jälleen kyläilemään luonani ja sovimme tulla kysymään heti juorujen ilmettyä ja vannoin hänelle uskaltavani vastata sanoistani ja tekosistani (pitää paikkansa tänäkin päivänä 24.03.2010) ihan kasvotusten.  

Sain tyttäreni perheen vierailulle sanoisinko tasaisin väliajoin, välimatkahan ei ollut kovin pitkä.  

Sitten sattuikin taas tyttäreni elämässä mitä kamalin ja kauhein,  se mursi niin tyttäreni elämän kuin minunkin "muurini" jälleen. Tyttäreni soitti itkien, kertoi silloisen aviomiehensä lähteneen toisen naisen mukaan ja jätteneen perheensä (3-pientä lasta). ....Lapseni tuli jälleen jätetyksi,.....nyt oli taas asiotten selvittämistä ja ja ------erinäisten prosessien selvitystä.....lapset oli viety/haettu  Lieksaan turvaan.

 

......jatkkuu kaiketi huomenissa jälleen.......jos ja kun..........