Istuksin tuolla sohvan nurkassa neulon ja mieti yksin ollessani niitä ja näetä ajan suatossa elettyy elämmee ja nykyhetkii.

Siitäpä kirposkii rustaaksen paikka tänne tuas, vaikka joskus tullukkii mieleen, että mitä harvemmin puran ajatuksiani tiällä sen parempi ja jopa niinkii miettinnä, että laitan päivityksen vain ja ainoastaan, kun jottain kuvia liitteenä, -mutta nyt siihen ajatukseeni.

Miettiipäs, -ainakkii työ vanahemmat kanssa kulukijat, miten elämässäny käypi tai on käynyt isohko muutos, jos ja kun elämän tilanteenne muuttuu joko sairaaven tae sitten teitä (minut mukkaan lukkiin) ei muuten vaen ennee tarvita lähellä olleen elämän tilanteen muututtua, -miten käypi sinun. Minä vaevanen ämmänkäppänä oun tämän jo suanna kokkee, kun heitellään mieluummin ns. pienillä kivillä päin näkköö, kuin tullaan lähelle millään muotoo.....vaen kaet se elämän tyyli ja tapa on tämä.

Talavi aekaan aenaskii minun osalla on ainoo lohtu ja ajan kulu nuo käsityöt joista niistäkkii ainakkii neulomisesta aina tasaseen tahtiin vihjaillaan, vaekka yritänkii laskee sanomiset toisesta korvasta ulos, niin silti se kaihertaa sisimmässä, jotta enköhän minä sitten tie muuta kun neulon, -ENPÄ KAET ....tuo on iso myytti yksinäisyyven rinnalle, johon yritän pähkäillä muutosta.....mitä,mitä sitten!!!!

Tässäpä nämä minun ajatukset pähkinänkuoressa on jotenka lähen tästä lissee miettimmään ja pähkäilemmään.

 

 LK. Rätkäsin ja vieläpä osasin sen, siis tuon kirjainvahvistuksen vain nuihen lentäviin kommenttien takkii, jotka on kirjuteltu kaikelleen vielä vasemmalla käellä ja minähän en niistä ota selevee pätkänvertoo....jospa ne nyt pysys vaekka timpuktussa.

-ja tämä päivä on ollut ihan perseestä suoraan sanottuna