Sähköt meinnoon. Uamusta heti arvelin höpötellä tiällä jottaa, vain eihän siitä tullu tuon herttistä hevonpersettä, kun heti alakuun napsahti sähköt poikki.          Nyt kun ei ois pakkanen, niin sehän on tietty, jotta lunta sattaa ja nyt se kun sattaa  tuohon märän puunoksille ja puuttuu siihen kiinni, sitten pakastuu, niin jopa tuas sähkökatkot piissoo, kun puut painnuu lumenpainosta sähkölinjoille. Mo minkäs mahat muuta kun ihmetellä. No se siitä.

Onpa ollut muutama päivä tässä tuskiin taivalta ihan sanan mukasesti. Jalat on ollut siksi kovilla kivuilla aina lonkasta lähtiin. Hiipimällä tukkee hakkiin on pitännä etteenpäin taivalttoo. Nyt tällä kerttoo on vähän helepomppoo vain miten pitkälle tätä riittää ja mistee nappovvaa seuraavaksi. Kopunkerreejä taittaa kysellä tänä talavena ihan tosissaan.

Äsken kävin tuolla pihalla kuukkelehtimassa vähäsen, kun ei nyt pakkasta ja   samalla kuulostelloo siinä mikä se humpanjuoni, joko on luovutettava vai jatkettava näillä neroilla mikä lie jälellä.

Neulloo väkeltännä oun, kuten tavallista, aikani kuluksi. Ja tietysti ainahan se on henkesäpitimiksi kyhättävä jottain murkinnoo ja samastahan se ukkohi suapi sitten näläkkeesä siirrettyy tuota tuonnemmaksi.  

Mitähän jos tuas  lopettelis tämän lörpötyksen ja lähtis kokkeelemmaan jalakojen kantavvuutta istumisen jäläkkeen.....pittääköhän irvisttee ja purra hammasta.

    Viikonloppuja vain tuas kerran ja jälleen !