HAUTASIN TÄMÄN HAAVEENI,TULIN TOISSIIN AATOKSSIIN!

KUN ARVAISI HUOMISEN!?

Näen ne vain lumet on meijänkii tiluksilta hävinneet, kun pieru saharaan....ei näy ikkunoista ennee kun isompiin lumikinosten pohjia ja hirveen karmeen paljon lumenalta paljastunutta roskoo ja kaiken moista töynee. Siinäpä sitä ruajemuata riittää, kunhan vähän kuivahtaat, niin harava heilummaan vaen (illan tullen voivotusta, kun joka paikkaa koskoo).

Kasvihuone on läjässä/särkynnä tyystin....kunpa tietäis sen, kun arvaisi huomisen.....jotta elinvuossii vielä olisi joitakkii lissee, niin ostasin/tilloosin kunnon kasvihuoneen,  ettei joka kevät tarviisi sen kansa tupeloija ja tuunata. Kasvihuone, kun on se minun AjaO, iliman sitä elämä on kun söisi leipee iliman voita. Sinne on joka päivä kevväästä syksyyn askelleesa suunnatava uamun  illon tiirailemmaan kasvien vointii, annettava vettä kasviloille ja vaikka puhuttava paskoo niille....oishan pakosta liikuttava....hyöty ja huvi saman tein. Niin pitkään, kun oun tällä paekalla tallustellu on jonkun moinen tönö töröttännä kahta kessee lukkuunottamatta.

Ensimmäiselle kasvihuoneelle kiänsin ominkäsin pistolapion kansa pohjan/pellon ja siihen rakennettiin ukon kansa lautakehikko ja veittiin muovit piälle (5m pitkä 3m lev. 2m kork. harjalta hökkeli) ....kurkkuu ja tommaattii oli mökissä kasvamassa. Ajattelin iänneen aikeetani kevät talavella tuona kysseisenä vuonna, niin appiukko oli sanonna anopille, jotta haaveeksi jakuvitelmaksi jiäpi minun homma, saipa muuten nähä appiukko närhenmunat, kun tönö törötti pellolla ja vieläpä sae sattookii kerätä tönöstä. Nuo on niitä muistoja, kun oli vielä poveria hihassa mistä alakkoo kaivella muata, toisin on nyt, vaen onpahan siitä kulunna vuosiakii jo likimain 35v.

Ajatukset sannoo tuota uutta kasvihuonetta ajatellessa yhtä, sydän toista, piä sekkoo, viimenenkii järki männöö....mittee minun olis tehtävä jotta olisin ihteni kansa tasapainossa ja sinut....kertokkee se minulle....huojentakkee Amalian sisästä tuskoo!