- viikko on vierähtännä ihan tuosta vain mittään huomoomata ja ihan vain möllöttäässä.

Toissaalta oun arvellunna, jotta mitteepä minäkkää lurittelen ja lörpöttelen omijani, kun ei näköjään muutkaa paljon pukahtele omia ajatuksijaan tiällä blogiloissaan.

Nyt kuiteskii arvelin turttasta jottain.

Eillen kävin siellä Tikkarintteellä tarkastus reissulla, jotta onko se aortan varaosa (reilu vuosi sitten kursittu paikalleen) pysynnä mänössä mukana ja mikä parasta olihan se ihan hyvissä kuomenissaan, jotenka vuosi lissee annettu mänö aikkoo.  Ei se pahasta kirveestä varsi nuin vain katkee  -kuuluu sanontakkii.

 Samalla reissulla käväsin hakemassa uuvet kakkulat (jotka olin viikko aiemmin tilanna) nenälleni ja kummasti se vain päivee kirkasti eikä koske ennee silimmiin nuita käsityön tapassii väkelttäässä. Olikkii ihan mukava kaapunkireissu, -olttiinhan naisporukalla, -kolomen kopla (se hyvä ystävä oli kuskoomassa meitä kortittommii) liikenteessä, eikä kiirettä mihinkään kellään. Kuski oli muuvalta suatava, kun ukko oli jossain huitsin nevadassa hirvihaukku kokkeita tuomaroimassa. Onneks on vielä muutama hyvä ystävä olemassa, joka auttaa miestä -, tässä minun tappauksessani naista mäessä.

Hupsista keikkaa -kello huitelloo jo ties missee asti ja minä vaen lurittelen tiällä puutaheinee ja pellonveräjii enkä ou vielä silimmeekää neulonna...puikothan tutissoot jo kylymän kohmeessa ja leivin uunikkii huutelloo jo hiilloksen hämmentäjjee.

Lokakuista lauantaita ja viikonvaihetta tänne eksynneille.....Amalia palloo lörpötyksinneen , kunhan siltä tunttuu tai tulloo jottain höpinän aihetta.

Se on MORO NYT!