Ruattaa ja ruattaa, -eikä tekemisillä näytä loppuu tuleva.

Eilisen uurastin ihan ihteni piippuun asti, kun laittelin jöriinin juurakot ulukopatoloihin mullanpeittoon. Seuraavaksi silipasin lehtiharavan kouraan ja suunnistin mansikkatyppylöille antammaan pöllöö haravan voimalla, eikähän se vielä sillähyvä ....pitihän se mansikkamua käyvä vielä lakasemassa rappuharjalla puhtaaksi niistä tölömylöistä (on näet koko ala peitetty katekankaalla).

Vain arvatkees kaksikertoo, -oisinko ihan niin rauhallisin mielin iliman ympärilleni pälymistä ja kuulostelemista (kuulo vain toisessa korvassa) ruajellut?  Eipä siinä touhutessa tullut etes mielleen syksylliset havannot, nimittäin karhut. Illalla sitten myöhemmällä soitettiin jotta onko myö tiällä mäenalla nähty karhuu, oli nimittäin tuossa nuapurissa pellolla kahtonneet karhun kansa nokitusten muutama kymmenmetrinen väliä. Ukko kävi tänäuamuna lenkillä ja havainnut tuossa meijän puolen mäessäkkii karhun kynnenjäläkii. Ilimankos koirat haukkuu yölläkkii niin ärhäkästi.  -jotta tuas se alako se karhupeleko ...tana!!!

Pitännöön tännään pittee vähän lurvimpi päivä ja naksutella ensin saksia ja sitten laulatella ompelukoneita.  Murjoo Tinttaran verhot valammiiksi.

Sitten alakkoo katastella, josko alottelisi huushollissa siivoushommelit ikkunan pesuneen (yäk), sun muineen pesunneen ja sitä hommoohan meijän huushollissa piissoo, kun on tätä pinta-alloo ihan kiitetävästi ja ikkunoitakkii pestäväksi ihan kyllästymiseen asti, kun joka ikkunassa pestävänä 6-pintoo -hyi olokkoon.....

Pallailen tuas tänne jokupäivä kuhan oun tuas tölömähellyt hommiini parissa .....

Aurinkoissii päivii!!!!!!!