Niinpä niin, joopa joo, -tulin sittenkii tässä kesän tuoksinoihen loppumetreillä siihen tulokseen, jotta onhan se kaiketi jatkettava tätä lätinnöö tiällä, kun tulloo tässä kohta puolin niin sanotusti ihan tyhjänpäivänen olo, ei ou mitä ennee puuhastella tuolla pellolla ja niihen pientareilla. Jiäpi vain se sanaton hiljassuus, pimmees ja ei ou muuta kun puikkojen kilikutus tai koukun viputus. Kun eihän tässä kahenhengen huushollissa ennee kovin suurrii tekemissii ou, minkä sapuskan aina laittaa ja sillon, tällön enimpii roskii nurkista kaivelloo....joojoo, se siitä.

Tässä se vain kesä männä hujahti pällistellessä ja voivotellessa (selekä ja oikee takanen ollut aika kivuliaat), vain sisulla ja pillerien voimalla eteenpäin, vaikka kontaten.

Käsitöitä en ou sitten koko kesän aikana juurikkaa tehnyt, vaikka käsillähän ne mansikat ja viinimarjatkii piti nyppii, kun ei jalollakkaa pysty.  Siinäpä sitä urakkoo olikkii, kun kesä-heinäkuun vaihteessa alako mansikan kypsyminen ja sitä riitti likipittäin kuukaaveksi, sitten mustikat (minä en kyllä kyvennä mustikkamehtään, ukko keräs ne), seuraavana vatut ja nyt viimesimpänä viinimarjat.

Tuolla marjapuskiin kainalossa kerätessäni viinimarjoja sainkii pienen ajatuksen ja tässä se tulloo:  -koettoopas arvata montako litroo marjoja Amalia on kerännyt tänä kesänä?  Oun nimittäin pitännä rätinkii sualliistani.

No joo, mansikkahan ei ou marja vain sehän on epäkesko hedelmä, joten niitä litroja ei kait sitten lasketa, vain jos joku niinkun halluu heittee kehhiin nekkii litrat, niin siitä vain, mutta vastaukseksi riittää pelekät marjoiksi luokitellut.

Vastaus aikkoo on tämänkuun loppuun ja ensikuun alakupäivinä julukasen sualiini ja voittajan/voittajat (ehkä useampikin), jonka/jotka palakihen jollain pienellä  jossain vaiheessa syksyy

Vielä tässä kupajaa mielessä kaivella uutta kukkapenkkii tuohon pihhaan syksyn mittaan, jos vain voimat myötä antaa. Koko kesän ajan oun välillä tuijottanna tiettyy kohtoo ja sielunisilimin suunutellut (kaivanna jo nurmee puhki) ja toinen kaivanto tuolla rakennuksen nurkalla pehkomuan laijalla, on vain nähtävissä jaksaako Amalia totteuttoo suunitelmasa.

Taijan pikkapuolin lopetella tätä lörpötystäni ja lähtee vaikkapa puikkojen viputukseen...mittees puutakkaa.

Laittoohan mietintämyssyt piähän...miettiiten ja laittoo arvauksii tulemmaan, reilu kaksiviikkoo on aikkoo.

(jos joku halluu arvata mansikka litratkii, mainihethan ne erikseen.)