Yksi vuosi elämänkirjossa on tuas jälelle jätetty ja vuotta lähemmäksi ikuisuuven rajjoo kivuttu!  Mikä sitten tämän aletun elinvuojen kohtalo, vain sitähän ei elämän tässävaihheessa kannata paljolti vuntsii, -vuojen piästä ollaan/outta viissaampii.

Tännään oli kerran ja jälleen susirajalla aurinkoinen päivä, vaikkakkii pakkanen ahistelloo meitä astmaatikkoja, jos pihalle puikahtaa. Vaen hälläväliä, pysyttellöö tuvassa seinniin sisäpuolella ja työnttää pökköä pessään, kun tuo ukko  (astma hälläkkii) on ollut jotakuinnii kuomenissaan ja ajaa kulukuneuvoo apuna käyttään puuta lähemmä tuppoo ja kanttaa sisälle, mikäpä on akan pällistellessä ja lämmitellessä uunnii.

Huommenna on sitten se virallinen ystävänpäivä, vaikka minun mielestä se on/pitäs olla jokaikinen päivä. Minä ainakkii kaipoon ystäviäni, niin tuttuja kun teitä vähemmän/virtuaali tuttuja joka ikinen päivä vuojesta. Käyn tutkimassa blogeja joka päivä, vaikka en aina muistakkaa jättee jäläkkee käynnistäni. Aika usseen monestakkii blogista suan ruunanpiän käyvessäni, vaen hällä väliä kuhan päivä kierros on tehty.

 Nyt Amalia armas....kippura varvas lopettelloo lörpötystään ja lähtöö yhä vain puikkoja heiputtammaan, jotta tuas valamistus jossaan vaihheessa jottain.

Aurinkoista ja ihkuihanaa ystävänpäivää ystävät rakkaat!!!!!!!!!!!!!!!!