Elossahan sitä vielä ollaan, vaekka viikko on hupsahtanna männä iliman päivitystä. Aika on vaen jostain syystä vierähtännä jonnekkii huitsin nevadaan.    Välistä on ollut niin masentavia päivii, kaikki ottaa piähän ei hotsita mikkään. Sitä miettii kaikkee paskoo piässään. On tullut ajatelttuu, -miksi ja miksi sitä on selevinnä niistä isoista elämän koettelemuksista (aivo juttu ja iso leikkaus) elävän kirjoihin, -sillonhan ois ollut nii´in heleppo laittoo pillit pussiin ja luovuttaa kaikki, -vain kait sitä ei vielä ollut kaikkee sisäisii tuskii ja elämän kiemuroita kokenna, oli jiätävä tänne riutummaan.

Tännään aurinkoisena heinäkuun päivänä on muuten meijän hääpäivä. Siitä on kulunna jo 36-vuotta, kun tuo ukkoni lupasi sen elämän mittasen ison luppaaksen. Siitä "rakastamisesta" en nyt tiijä niinkään mittään, ainaskaan niissä vastonkäymisissä, vaen etteenpäin on mänty, vaikka hammasta purren.   Kyllähän minä myönnän senkii, jotta oun aeka vaikkee tappaus elämän kumppanina, mutta "kestä saakka kuolemaan"....jotenka MINÄ KIITÄN SINUA UKKO KULTANI NÄISTÄ YHTEISISTÄ 36-VUODESTA -jatkossa tulloo lissee!!!                                             

 Vuosi sitten olin viettämässä 35v hääpäiväämme siellä lasaretti reissulla Kuopiossa ja taistelemassa elämästä ja kuolemasta, vaen tässä ollaan enkä muuta voi. Paljon on sattunna ja tapahtunna vuojen sisällä, mutta mikä ei tapa se vahvistaa.

Nyt on mäntävä tuas, pojat E ja A kömpivät nukkumasta, joten on aika juomain ja uamupalain.         Sitten joskus lissee höpinöitäni!

Aurinkoissii ja lämpimmii kesäpäivii ja paljon!