Yhäkkii pakastaa. Tänä uamuna mittarissa oli lukemat -30astetta seihtemen aekkaan....tietysti ulukopuolella;), jotenka aeka rapsakka ilima siellä vaen jatkuu eilleen.

Pikku viikarit Saku ja Topi oli kahelleen mummolassa yökylässä ja hyvin mänikkii, ei kaipailleet äeskee ja iskee ollenkaan, mennä hiliputtivat vaen paikasta- ja huonneesta toisseen. Yönkii nukkuvat hyvin, nukahtivat illalla ennen puoltayheksee ja uamulla heräsivät seihtemeltä. Topin kävin yhenkerran mutkaattamassa pitkälleen, kun unen tötterössä alako inistä uni-ininnöö ja istuu kahjotti sängyssään, -uni jatku sen siliäntien. Saku ei herännä kerran kertoo, minkä unissaan jollotti/laulo ja puluputti omijaan pari kertoo, -uni senkun jatku:).

Minä höppänä tietysti nukun normaallii huonommin, kun pelekäsin jotten kuule (yhellä korvalla kuulevana) poikii, jos hereväät. Harmitti tietenkii, jos jouttuut itkemmään kunnolla. Sitä kun on jo vanaha horisko, niin kaikkeen on varraavuttava, kunnes tottuu, jottei ne siihen läkähy, jos vaekka vähän kovemmin parkassootkii.

Pitännöö kehasta vielä sekkii, jotta murjasin perjantaa iltana tehä sultsinan kuoret ja paeston ihan perinteeseen tyylliin puuhellan kannella, kuten aina oun tehnyt (ovat tehneet). Eillen keittelin riisipuuron ja niinpä oli lauantaina sultsinat ruuaksi sakille (niin, -meille kuuvelle, jotka oli paikalla). Jäi niitä kourii vielä laitettavaksi pakastimmeenki vuottammaan sultsinan mielitekkoo.

Nyt on taettaa tuas löpinät löpisty, joten puikot vippasemmaan vaen, niin siinä se ilta kulluu rattosasti tuvan lämpimässä istuussa.

Rapsakkata sunnuntae iltoo ja seuraavan viikon alakkuu!