Käyttiin tänään kahtomassa niitä meijän pieniä prinssejä synnytyslaitoksella Joensuussa.
Voi kuinka pieniä suloisia kääröjä olivatkaan! En voi sanoin kuvata tunnetta, kun hoitaja täti toi sen b.vauvan minun syliin ensin ja a. vauvan otti isä-Sami aluksi syliinsä.
Tämä b:hän oli se pienempi pojista. Siinnä mummo ihaili poikaa, mutisteli ja jutteli niitä näitä, poika vain vähän kipristeli suuta ja nenää (lie mummon tuoksu ollut epämiellyttävä:) )
 Aikansa hipellettyäni ekaa, ..vaihdoin a-vauvan syliini ja ihailin, mutistelin ja juttelin niitä näitä hänellekkin. Hän jopa avasi silmiään ja antoi tahdottoman hymyn häivänkin (hah,- tuollanenko tuo meijän mummo onkin).
Aikani ihailtuani pieniä prinssejä siinnä,....Koppasin molemmat, -toinen toiseen kainaloon ja toinen toiseen, -Tintsku-äitee jopa kuvasi pojat mummon sylkyssä
 
Tuntuu iäisyydeltä aika, jolloin pojat pääsevät äitinsä kanss kotiin.
 Tintsku-äitee voi  ihan hyvin, oli kuin ei mitään olis tapahtunutkaan....eli loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka eilinen aamupäivä menikin vähän plörinäksi  -varsinkin minulta:))

  Mutta nyt kaikille hyvää alkavaa viikkoa!
Amalia palaa astialle kun on siihen tarve.