Alotin jo päivällä kirjotella tänne tekstii, mutta mutta, sitten se piti jättee kesken ja lähtee muihin askareissiin, vaen en nyt muista mikähän se oli, -kuitennii kai tärkee, kun pyyhkäsin alun vek.
 Nyt sitten kirjuttelin jo piiiitkän pitkän reivin ja kuis ollakkaan, kun julukasin sitä, niin se katos kuin tuhka tuuleen. Ja nyt pännii alotella kaikki alusta,....voi sun, sanonko mikä.
 Muutenkii oun jo ollut vähän suamaton örvelö kirjutuksen suhteen. Blokeja oun kyllä käynnä kiertelemässä ja jopa jättännä jotai merkkejä sinne tänne.
 Meinoo tuo aika olla aina kortilla, kun on sata rautoo tulessa yhtäaikoo ja eikä ou kun kaksi kättä ja kaksi jalakoo ja nekkii vähän epäkuntossii (varsinnii jalat).
Yksi päevä mäni jo nostellessa jörriinin ja daalian juurakoita pois muasta pakkasta pakkoon talavivarastoon, kun tulloohan se kesä ensikkii vuonna,...ainakkii toivon tulevan (toivossa on hyvä elää sano lapamato)
 Tännään paiston sitä ihan perinteistä ruisleippee vanahan juuren kanssa.
 Samalla laittelin Kuuselan Pekalle sen puska arvaus paketin valamiiksi ja vein kauppareissulla postiin. Kuvan runttoon tänne sitten kun posti on raahanna sen perille. Terhin postaus lähtee lähipäivinä kans taipalleelle.    Se kolomonen: vävy munapitäjästä suap varrota vielä ja antoo jännityksen kasvoo...HEH HEH.   
Nyt on Amalia mummon puikot viuhkinna niitä "nökön ja mökön" villapukuja. Niistäkkii laitellaan aikannaan kuvvoo tänne kunhan suan molemmat valamiiksi.
Lähempäs tästä puikkoja heiluttelemaan niin nopsempaan valamistuut kuvattavaksi:))