Alaku sanoiksi: -omaa kynän jäläkee 30/4 vuosi jo männyttä.

"Tunnen tuskaa ja syyllisyyttä, miksi en ollut tarpeeksi vahva ja luja taistellessani ensimmäisestä rakkaasta äitiydestäni enemmän. Jouduin luovuttamaan Rakkaan lapseni täysin vieraaseen ja äidin osan häneen, vain katkeran- ja ikuisen vihan itseeni jäädessä muistoksi minulle....".

Nuoruuden hulluus, tyhmyys ja "viisaus", siinä ne kolme asiaa, joita nyt aika miettiä.

Ja tästä se alkaa lyhennelmä, mutta kuitenkin pitkä kertomus eletystä elämästäni.

Eleltiin vuotta 1967. Rakastuin nuoruuden hullun lailla, -menimme kihloihin. Tiemme erkani kuitenkin lyhyen kihlausajan kuluttua.

Myöhemmin minulle selvisi, että odotan lasta kihlatulleni.     

"Huora perkele, ei ou pitännä perssiilleen kurrii"  Äitini sanat (olkoon silti kevyet mullat hällä) ja kannustus ensi reaktioon.  Muuten odotusaikani sujui pahemmitta "sormen osoituksitta" työtä puurtaen kotonani.

Sunnuntai-ilta 7/4 kävin vielä ns.paskatunkiolla lantalassa mäiskimässä rautakangen kanssa tunkioon koloa, jotta saisin aamulla paskan lentämään kauemmas oviaukosta. Vaen empä seuraavana aamuna paskaa mättänytkään. Heräsin puolenyön jälkeen supistuksiin. Aamuyöstä olikin sitten suuntana Lieksa ja synnytyslaitos saleineen.    Pieni ihana tyttäreni näki päivänvalon ma. 8 huhtikuuta 1968,  klo 12,00, syntymäpainona 3800g, pituus 50cm, pistein 10.   Rakas tyttöni, -nyt minulla oli elämälle pohjaa ja tehtävää huolehtia ja kasvattaa lastani.

(isäni) "Ukin pikku-tiipa", kuten ukilla oli tapana sanoa tytölle.

Elämä ja työt jatkui kotonani, kaikki rakastivat lastani (ainakin uskoin ja ymmärsin niin).

Tätä hyvää aikaa kesti vain hetkisen n.1v.4kk:tta, kun isäni sai kutsun tuonpuoleisiin ja nukkui pois pitkällisen sairauden murtamana 44v:n iässä elokuisena yönä kotona. Isä saatettii haudan lepoon aikanaan.

Ja nytpä se sitten alkoikin ne elämäni "helvetilliset säkeet".    Äiti myi lehmät (4+muut eläimet) samoin kotimme maineen puineen asumis oikeuksin. Juhlaa juhlan jälkeen, siis juomingit naapurin "setän" (toisen ukko) kanssa alkoi. Tuli "tikusta" asiaa Lieksaan (silloisen Pielisjärven keskusta) useamman kuin kerran viikossa, osteltiin susi hattuu, kihlasormusta sun muuta viinaksista puhumattakaan  Jouduimme haulikon piipun eteenkin kerran sisareni, pieni tyttöni ja minä, kun naapurin setä kimmastui viinaksissaan meihin uhaten tappaa. Piileksimme sen yön aitessa (syksyä,mutta lämmintä vielä).  Polion runtelema, liikunta kyvytön sisareni (synt. -50) oli sisällä pirtissä. Myöhemmin hänetkin jouduttiin viemään laitos hoitoon (tähän asti hoidettu kotona) ja hänkin nukkui ikiuneen 19v:n iässä  -70 ja pääsi isän viereen lepoon.

Elämäni jatkui normaalisti päivä toisensa jälkeen, kunhan muisti olla nöyrä ja kuuliainen.   Nyt ei enää kotona ollutkaan sitä karjaa eikä työtä lukuunottamatta joka päiväisiä talousaskareita.... tuli minulle aika alkaa ajatella tulevisuuttaan....puhuin perheelle, josko hakisin vaikkapa työttömyys kurssille jonnekkin. Äiti lupasi huolehtia tyttärestäni, jos pääsisin, joten hakupaperia lähettämään ja niin pääsinkin....mummo piti huolen 3v:sta tytöstäni.    Matkasin elokuussa -71 5kk:n kahvilan-ravintolan keittäjä kurssille Ryttylään ja pääsin kerran kuukaudessa (valtion kustantamalla) lomalla käymään kotona ja lapseni luona.  Tässä välissä muutimme asumaan Ilomantsin puolelle Kivilahden koululle vuokra-asuntoon marraskuussa -71. Näin kävin sen viidenkuukauden ammattikurssin loppuun tammikuu -72 ja palasin kotikunnaille, vaikka minulle tarjottiinkin taloudenhoitajan paikkaa Hauhon kartanossa, -kävin jopa tutustumassakin paikkaan. Olisin saanut mahdollisuuden viedä tyttärenikin sinne alku järjestelyjen jälkeen (näin puhuttiin alustus), mutta kotikunnaat vei tarjouksen ohi. Kaduin kyllä suuresti vuosia myöhemmin hylättyä tarjousta.

..............jatkuu myöhemmin, on siksi pitkää sepustusta......................