Elämänlanka
Niin hauras on elämänlanka,
kun tänne synnytään.
Kun luomme ensikankaan
ja sitä alamme kutomaan.
Monta itkua, itkeä saamme
ja rakkautta tarvitaan.
Tietämättä, iloa jaamme,
kun viattomina hymyillään.
Elämänlanka, vahvistuu hiljaa,
kun kasvamme elämään.
Niin kuin kasvaa pellon vilja
ja täyden tähkän saa.
Kun on vahva elämänlanka,
niin jaksamme päivittäin.
Jo näemme kauniin kankaan,
niin kirjavan väreissään.
Sitä monesti ihailemme;
miten kaunis se olla voi.
Tästä kaikesta iloitsemme,
tämän Luoja meille soi.
Amalia, tervetuloa kotiin !
Kuva ja kuvaoikeudet Tua:n. Kuvan kopiominen ilman lupaa kielletty !
Kommentit