Eipä se romoska senkoommin iskennäkään minnuun, vaen piäsin pelekällä säekähyksellä. Yöllä kun vihonviimein uskallin kallistoo ihteni sängyn omaksi, ei tuon kummempata uni tuli ja nukun uamuhämärrään asti ihan hyvin ja kertookaan herreemättä etes. Mietinpä sitten uamusumppii ryystäässäni, jotta olikohan se vaen jonnilaenen pitkäaikasen ressin ja pahanolon tunteen purkaus (sitä kun on tuassa ollu jonnii verran takin alla viimeset viikot), menetelmällä kaikki paha pois minusta kerralla. Nyt tännään on ollut ihan normi päevä. Niin ja onhan nyt jo maaliskuu, joten sille huonolle helemikuulle on tältä vuuvelta jätetty hyvästit.

Nyt Amalia-mummo lähtöö paijailemmaan noita nuorimpii poikiisa Sakua ja Topia.

Hyvvee sunnuntai-illan köllykkätä lukijoille!