Pitihän sitä nytkii tulla löpisemmään ajatuksiisa ja sun muuta löpinnöö.

Hiljanen on mummon tupa, kun poitsut läksi tuossa iltamassa ommaan kottiisa iskän ja äiskän kansa.

Viime yö mäni harakoille ihan sanan mukasesti, kun nukuin vain n. kolome/kolomepuoli tuntii. Ensinnäkkii jännitin kuulenko (yks korva kuulee minulla) poikain iänet, jos herreevät yöllä, sitten alako sattoo vettä jotta kotto rumisi....sitä kuuntelin, koira ruapi välistä mattoja ja öhisi, sittenpä Saku-pojalle tais äiti tulla mielleen, kun hoki äittii ensin ja sitten itku yllätti, kun ei äitii kuulunna ja vielä lopuksi huokkaili "äitii..." kunne nukahti viimen.

Tuo otsake tuolla viittoo, jotta meijänkii metätys seuran aluveelta on sitten YKSI KARHU VÄHEMMÄN. Ei nyt kylläkkää ihan tästä mututuntumasta vaen tuosta muutamien kilometrien piästä Riihivuarasta oli eillen kellistynnä semmonen 140-150 kilonen uros karhu. Tietojen mukkaan metällä on ollut seuran jäsenten lisäksi vierailevvii "tähtii"  vähän sieltä sun tiältä ja tämä karhun kellistäjä on ollut nainen Kyyjärveltä (Huom.Jantta ja Tuomo)....HYVÄ ME NAISET!

Karhujahan tässä on metättäjät havainneet ja jopa nähneetkii kymmenittäin, vaen kun on olleet emo karhuja joilla on 2-3 pentuu mukana ja niitähän ei sua amppuu. Ja mikä parasta tuosta nuapurista (muutama sata metrii) on karhu käynnä puhistamassa ison punasen viinimarja puskan kahen yön aikana.

Onneks ite kerkesin punaset nyppii omista puskistani pakastimmeen paremppaan taltteen....musta kun sille ruojalle ei keleppoo.

Huommenissa jollei vettä rommuuta Amalia rupissoo tuas puskissaan....niin minkä jaksaa...viissaampii huomen illalla.