Niinpähän nuo taittaa olla.....no halavat ja halavat, miten sen ottaa.
Sain vaen eilen piähän piston.....otanpa ja kokkeelen paistoo ruisleippee omassa leivinuunissa.

Siinä ei viimevuosina onnistunna leivän paisto, -aena potkas kuoret irti ja leivät irvisteli.
Sae nimittäin ylimiärästä ilimmoo takaosasta, kun kivi oli viksin voksin männyt halaki ja irvisteli isolla rakoloilla. Nyt sitten palotarkastaja kesällä anto miärrääksen, jotta pitäs tuupata jotenkii reijät umppeen. Ukko kaiveli varastoistaan samasta kivvee laatan ja lätkäsi ensin laastii rakoset täytteen....laastii kiven pinttaan ja kivilaatta uuninpersustaan kiinni. Laitto vielä lankkupönkän jottei piäse kivi kellahtammaan nurin ja niin se kuivatteli n. kolomisenviikkoo iliman uunniin tulen tuikkoomista. Sitten alettiin pienissä erissä pittee tulta pesässä ja hyvin on pysynnä paikka ainaskii tähänpäivään asti.

Niin siihen hullun huvviin.
Eillen kannon taikinapyttyni tuppaan ja laittelin juuren muhimmaan.....kokkeiltavahan se oli onnistuuko leivänpaisto nyt paikkoonnin jäläkkeen uunissa. Uamusta pökköä pessään ja siinä sivussa leipätaikinnaan suolat ja pikkuhiljalleen jauhoja sekkaan.....taikinan alustus, kohotus ja kun uunissa puita palanna tarppeeksi, -hiilet hiiltynneet, -hiilien veto, leipiin leivontaan ja tuas kohotusta. Leippiin kohottuu aekasai, eikun uunniin likimain tunniksi (ruisleivät).
Nyt sitten en voinna ennee kiussaasta välttee, vain pitihän yksi kakkara kaivella liinan alta ja vitasta palanen, -no joo kaksi, sipasta rasvoo piälle ja VOE MAHOTONTA, KUN OLI HYVVEE, olokkoonki vaikka, jotta oma kehu haissoo dadaaa, leivät onnisti!

Siinäpä ne tärkeimmät tältä päivältä ....neulepuikot heilummaan seuraavaksi, vaikka on ne välillä heilunna pitkin päivee.